Asikkala sijaitsee Lounais-Hämeen alueen toisella ulkokehällä eli on alueen naapurikunnan naapurikunta. Tässä tapauksessa on kyse naapuruudesta nuorehkon Suurhämeenlinnan kanssa. Kuntapinnaosastolla koko alue on vähäisen vuorovaikutukseni ansiosta ollut häntäpäässä. Tietenkin tiesin Pulkkilanharjun johtolinjan ja Päijänteen kovat havainnot erityisesti kahlaajamuuton osalta, mutta en ole siellä milloinkaan staijaamassa käynyt. Tämä puute oli aika korjata.
Lauantaina 19.9. olin Pulkkilanharjun loiston vieressä hiukan ennen aamuseitsemää. Auton sammuttamisen jälkeen kurkien kirkuna täytti kohisevan rantamaiseman. Viitisentoista kurkea teki matkaa lounaan suuntaan. Sitten olikin pitkään rauhallisempaa, mutta kun paikallisia staijareita saapui, saapui myös paikkaa vaihtavia lintuja.
Tiaiset aloittivat, peipot komppasivat, närhet eivät aivan vielä tohtineet vaikka lähtökuopissa kauempana harjulla odottivatkin. Varpushaukkojakin leijaili. Pian joku huusi tikkalajin, joka varmistui nopeasti valkoselkäversioksi. Ei huono ollenkaan. Seuraavaksi Reimarin pihakoivusta löytyi harmaasieppo, joka jatkoi nollasta (=plusmiikka) SSW-suuntaan. Vesiäisistä isoimman roolin ottivat haapanat, mutta joitain tukkasotkia, jouhisorsia ja kymmenen mustalintuakin näkyi.
”Onko tuo pohjantikka? On se!” En ole milloinkaan aiemmin nähnyt pohjantikkaa vaelluksella. Oli hyvin omituista nähdä tämä monivuotinen nemesislaji muuttolennossa järven selällä, mutta siellä sellainen vain meni. Onpa hienoa! Eilen sellainen oli parkkeerannut aivan staijipaikan viereen, lähimpään tervaleppään.
Hienoa oli muutenkin. Vaikka tuuli puhalteli lounaan suunnalta yli viiden metrin sekuntivauhdilla, staijipaikassa ei tarvittu edes pitkiä kalsareita tai pipoa, järeämmästä päällysvaatteistosta puhumattakaan. Näkyvyys oli hyvä koko ajan. Havaittavaa väreilyä ei liiaksi ollut, sumu ei haitannut ja aurinkokin malttoi pysyä pilven takana antaen silti mukavasti valoa.
Kuusitiaisia meni lukuisia parvia, falcojakin kolme lajia ml. pere, suohaukoista ruskea ja useampi sininen. Jokunen palokärki oli liikkeellä ja vielä viime tingassa aivan päältä lepatteli päivän ainoa pähkinähakki. Meno oli mukavaa, mutta jätti aikaa kuunnella paikallisten tarinoita hurjista muuttomääristä, käsittämättömistä huippulajeista ja mitä kaikkea tuollaiseen tapahtumaan sattuu kuulumaankin. Pääsin maistamaan loiston kivijalalla paistuneita makkaroita ja säkillinen omenoitakin oli tarjolla. Pienen ajoittaisen omenayliherkkyyden takia jätin sen kortin kääntämättä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt oli aika jatkaa Padasjoelle. Enää iltapäivän aikana ei lintupuolella ollut odotettavissa mitään suurta eikä suuria tapahtunutkaan. Aloitin satamasta. Siellä Jenni-Maria III lämmitteli koneitaan sunnuntaille jatkuvaa Kelvenne-risteilyä varten. Mukaan kapusi laivantäydellinen nuorehkoa rinkkaväkeä. Saattoi olla tilausristeilykin. Lokkien lisäksi ei muita havaintoja.
Tuolla samalla, silloin Sysmää kotikaupunkinaan pitäneellä, aluksella kävimme monta vuotta sitten Tehinselän Koreakoivussa, kuuluisan erakon Toivo Pylväläisen pitkäaikaisessa kotisaaressa. Vaikka Toivon elämäntarinasta riittää ammennettavaa, risteilyjä erakkosaareen ei enää järjestetä. Laivan omistusjärjestelyt saattavat olla tämän taustalla.
Kiipesin pitkästä aikaa valtavan hienoon maisematorniin. Maisemassa olisi potentiaalia vieläkin parempaan, mutta se vaatisi Kelventeen siirtämistä toisaalle eikä tuossa tuollaisenakaan mitään vikaa ole. Tällainen peltoasukki imee kumpuilevasta järvimaisemasta jaksamista pitkäksi aikaa.
Järvelle saunalautalla lähtöä tekevä joukkio poikkesi tornissa pre-saunaoluilla, siskospari koiransa kanssa katseli putkellani mitä katselikaan ja nuoripari kuvasi elävää järvimaisemaa somekuplaansa. Kaikkien kanssa riitti tarinaa monenlaisista aiheista. Maailman vinoutumat tuntuivat olevan jossain kaukana Päijät-Hämeen ulkopuolella.
Ja kertyihän niitä pinnojakin ihan kivasti. Asikkalasta löytyi 46 uutta lajia, Padasjoelta 15 ja Hämeenlinnasta hajaosuma hömötiaisesta.
Isot kiitokset PHLY:n staijareille seurasta, neuvoista, makkaroista, omenoista ja muusta, minkä unohdin!
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.