Lopen Lättis ja kakkuja

Lopella osataan tehdä erilaisia kakkuja. Tai ainakin siellä myydään sellaisia.

Päivän ohjelmaan oli jollain hyvin hataralla tasolla yritetty kuvitella pistäytyminen Lättis-kahvilassa. Kyseessä on erityisesti motoristien suosima taukopaikka Lopen Pilpalassa. Siitä tekee erityisen se, että kahvila toimii vanhassa moottoroidussa junavaunussa, kiskoautossa tai mitä nämä Valtion Metallitehtaiden aikoinaan valmistamat Dm6- ja Dm7-härvelit sitten olivatkaan.

Koska entuudestaan ei ollut kovin tarkkaa tietoa edes kahvipaikan sijainnista, spontaaniudelle jäi tilaa. Reitti kulki ensin Tammelaan ja siitä Portaan kylän kautta kohti Räyskälää. Siellä ensimmäinen havainto oli taivaalla temppuileva kaksitasolentokone. Lähempänä lentokenttää osoittautui, että kyseessä oli Valtion lentokonetehtaan 30-luvun lopulta alkaen valmistama Viima ja tarkemmin VI-3. Olen kuvannut tätä, ymmärtääkseni ainoaa lentokelpoista yksilöä aiemmin Seinäjoella vuonna 2017. Sen jälkeenkin olen nähnyt koneen ainakin kahdesti. Artikkelikuva on yksi aiemmin kuvaamistani.

Puolustusvoimat myi 1960-luvun alussa kymmenkunta jäljellä olevaa Viimaa yksityisille tahoille. Britannialainen alan harrastaja, joka muistaakseni joskus 2000-luvun alkupuolella hankki jonnekin Iso-Britannian alueelle kulkeutuneen VI-3:n omistukseensa ja kunnosti lentokelpoiseksi. En osaa sanoa oliko puikoissa omistaja itse, mutta komeasti yli 80-vuotias kone näyttää edelleen toimivan.

Räyskälän kyläkaupalla oli aika pysähtyä nauttimaan kevyt retkilounas, lihapiirakoiden ja kivennäisveden muodossa. Puodin räystään alla piipitti haarapääskypoikue. Saattoi tietty olla tyttyekin.

Vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä, lentokentän itäpuolen puolimyötäisessä valossa, väreily ei vielä pilannut lähestyvien lentokoneiden kuvaamisyrityksiä. Niitä tarjoutuikin ihan mukavasti, sillä päivän ensimmäisiä purjelentäjiä autettiin jo termiikkeihin. Kentällä oli kohtuullisesti elämää ja lentoon pääsyä odotteli jo ainakin kuusi purjekonetta. Lisäksi selvisi, että Ravintola Huuhkajalampi toimi myös täällä. Ainakin kyltin mukaan se olisi myös avoinna.

Nyt oli kuitenkin aika selvittää, missä suunnassa ja kuinka kaukana varsinainen kohde sijaitsee. Matkaa oli kahden risteyksen ja vajaan kahdenkymmenen kilometrin eli noin puolen tunnin verran. Lättiksessä väkeä tuli ja meni jatkuvana virtana. Varjoisassa pihapöydässä nautittujen kakunpalojen jälkeen alkoi paluumatkan suunnittelu.

Koska paluumatka Liesjärven kautta ei houkutellut, matka jatkui täsmälleen samaa reittiä kuin tullessa. Räyskälän lentokentän ravintolan seireenimäinen kutsu ei jättänyt rauhaan ja pian nenän edessä oli jäätelöpuikko ja uusi kohtuullisen kokoinen kakunpala.

Vaikka näitä nauttiessa pystyi seuraamaan non-stop-periaatteella pyörinyttä purjelentokoneiden hinaustoimintaa, olisi ainakin kakun voinut jättää ostamatta. Jotenkin tuollaisilla on tapana kerätä vyötärönseudulle materiaalia enemmän kuin painonsa verran. Vuorovaikuttavatko kakut ja voisilmäpullat pimeän aineen kanssa vai mistä on kyse? Voisivatko kosmologit löytää ratkaisun universumin suurimpaan arvoitukseen tätä kautta?

Matkalla kertyi muutama kuntapinnakin, mutta päällimmäisenä mieleen jäi liiallinen, liian makeiden ja liian rasvaisten kakkujen ahminta. Hyvältähän ne maistuvat, mutta ainakin lähitulevaisuudessa jätän moiset väliin.