Keisarillinen huvipuisto oli enää pelkkä muisto, mutta keisareita ei kokonaan unohdeta. Torstaina 14.5. Virolahdelta palatessani puhelin kertoi Joensuussa määrityksen kohteena olevasta todennäköisestä keisarikotkasta. Olin jo ajanut lähes kolme sataa kilometriä väärään suuntaan, väsytti ja oli hiukan nälkäkin. Juuri nyt en Pohjois-Karjalaan lähtisi. Lintu luultavasti olisi aamuun mennessä poistunutkin.
Pian laji varmistui ja se oli vastoin odotuksia paikalla vielä perjantainakin. Kyllä se jo nyt varmaan palaa Venäjälle viimeistään kun termiikkejä alkaa taas puolen päivän aikoihin syntyä. Pitkän matkan autoilu ei vieläkään maistunut. Eikä maistunut tajunnanvääntäjäkään, iltapäivällä Lågskäriltä löytynyt kaukasianuunilintu. Venekyytiäkin olisi ollut tarjolla, mutta yötä vasten lähteminen Ahvenanmaan etäisimpään kolkkaan ei juuri nyt kiinnostanut. Ei vaikka siellä odotti korkeimman mahdollisen tason rariteetti.
Myöhemmin illalla mieli kuitenkin muuttui ja sisäinen valo syttyi. Mikäli Arto Halttusen varaamassa veneessä olisi paikkoja vapaana ja lintu aamulla edelleen paikalla, olisin lähtenyt. Mutta kuten usein on käynyt ilmi, bongaaminen ei ole äärihämäläisten harrastus. Intian eteläosista kevätmuutolle lähtenyt lintu illan koittaessa, odotusten mukaisesti, jatkoi tuhoon tuomittua matkaansa. Piippaukseen on vastattava jos pinnoja aikoo hoitaa.
Mutta lauantai-aamuna 16.5. selvisi, että keisarikotka on edelleen Tohmajärvellä. Koska sääennusteessa näkyi pilvistä ja sadekuuroja, edelleen saattaisi olla olemassa mahdollisuus päästä näkemään se. Onnistumisen todennäköisyys ei olisi kovin suuri ja linnulla on selkeä, reilun viiden tunnin etu puolellaan. No eihän tuo selviä kuin kokeilemalla. Pikaisten valmistelujen jälkeen olin taas tien päällä. Vain hetken, sillä vajaan kymmenen kilometrin jälkeen oli palattava noutamaan havaintovälineet. Olin unohtanut tärkeimmät varusteet sisältävän repun kotiin!
Parinkymmenen minuutin takapakin vaikutus selviäisi aikanaan, mutta nyt matka pääsi alkamaan jo toistamiseen. Seuraava tieto linnun paikalla olosta tuli joskus aamuseitsemän aikaan kun ensimmäiset Lågskärin kävijät ehtivät Pohjois-Karjalaan. Pitäkää se kotka paikoillaan neljä tuntia vaikka väkisin!
Kului pari tuntia ja lintu kökötti edelleen samassa männyssä. Ehkä tämä sittenkin tästä. Kunnes! Puolen tunnin päässä kohteesta Mika Ilari Koskisen karmea päivitys kertoi linnun lähteneen ja lentävän jossain neljän kilometrin etäisyydellä edelleen poispäin. Näinkö lähellä tämä jahti nyt päättyi? Jo toinen omaan mäherrykseen kaatunut keisarikotkan hylsytys. Päätin kuitenkin jatkaa kohteeseen ihan siltä varalta, että lintu sinne vielä palaisi.
Paikalla oli edelleen kymmenkunta kotkan katselijaa kuka minnekin tuijottaen. Lintua ei kukaan ollut nähnyt poistumisen jälkeen. No voihan tästä katsella muutakin kuin kotkia. Saman tien taskussa kilahti. Kilahduksen syyksi osoittautui keisarikotka. Eihän niitä nyt enempää missään voi olla!
Eikä ollutkaan vaan sama lintu oli sittenkin löytynyt vielä uudelleen. Bongarimaailman herrasmiesten herrasmies Mika Ilari Koskinen oli seurannut tarkasti linnun poistumista ja havainnut sen jääneen kaartelemaan kauemmas ja liukuneen kateisiin metsän taakse. Kartasta katsoen se saattoi olla laskeutunut eräälle tietylle Joensuun puolella sijaisevalle niittyalueelle, muutaman kilometrin päähän. Mika Ilari oli ajanut sinne ja jollain ihmeen kaupalla vielä löytänyt linnun reunamännyn oksilta!
Yllätys oli suuri kun kohteeseen johtavalla tiellä olikin auto poikittain. Kuka täällä tekee kiusaa ja miksi? Naisihminen saapui ja kertoi tiellä olevan käynnissä ralliharjoitukset. Eihän sinne voinut mennä edes kävellen.
Vaihtoehtoinen reitti löytyi, mutta koska paikallistuntemus puuttui ja varsinaista karttasovellusta ei kukaan huomannut avata, jäljellä oleva viimeiset kolme kilometriä tarkentuivat reiluksi pariksi kymmeneksi. Uuden reitin reippaanpuoleisen ajelun jälkeen uutta paikka lähestyessä huomio kiinnittyi sähköpyörätuolilla liikkuneeseen bongariin. Mies oli omalla kulkupelillään ehtinyt samaan paikkaan samassa ajassa. Valittu reitti ei tainnut sittenkään olla paras mahdollinen!
Mutta siellä keisarikotka nyt kuitenkin puussa kökötti. Sitä ei selvästikään arvostettu sillä niin sinisuohaukkakoiras, tuulihaukka ja erityisesti suopöllö mobbasivat kotkaa jatkuvasti. Se lenteli mukavasti niityn päällä häiriköt kimpussaan ja palasi useampaan otteeseen reunapuihin kunnes sai kiusaajista tarpeekseen ja poistui koillisen suuntaan.
Paikalle saapui edelleen useampikin autokunta, joita aivan näin satumainen onni ei kohdannut. Kiitos Mika Ilari. Kiitos!
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.