Orastavaa kuikkamuuttoa

Keskiviikko 13.5.

Tuuli oli kääntynyt suotuisammaksi itään matkaavien lintujen kannalta. Aamun aikana muutti kohtuullisesti hanhia, gavioita ja hanhia, enimmäkseen valkoposkihanhia. Ei mitään huippumenoa kuitenkaan. Arktika-keskus oli rannalta lähtiessäni ehtinyt jo avautua, joten nyt oli mustikkapiirakan ja kahvin aika. Kumpikin maistui erinomaiselta ja naapuripöytäläisten kanssa jutellessa taisi kulua lähemmäs puoli tuntia.

Kolsinpohjan kaivaminen sai jatkua. Olisiko helatorstain läheisyys vai mikä, mutta väkeä tuntui olevan liikkeellä enemmän kuin alkuviikosta. Komea laulava peukaloinen hiukan hidasti matkaa, mutta kuvia ei syntynyt. Puuttuvat metsätiaisetkin jäivät löytymättä, mutta muutaman päivän kateissa olleet pikkujoutsenet sen sijaan olivat taas löytyneet Leerviikin rannalta.

Takaisin Leerviikiin ehdittyäni, joutsenet olivat uineet kateisiin lähimmän laiturin taakse. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen ne uivat avoveteen hyvin näkyville ja viipyivät siinä hyvän aikaa. Tämäkin laji hoitui mukavasti.

Pappilanlahden tornissa tapasin uudelleen mieshenkilön, jonka vieressä olin Leerviikissä viettänyt käytännössä koko aamun. Kahlaajia ei juurikaan näkynyt ja toiminta muuttui pian eväiden syömiseksi ja turinoimiseksi. Kävi ilmi, että mies oli äskettäin päättyneen 40-vuotisen uran lääkärinä tehnyt somerolainen, joka harrastaa läskipyöräilyä, vaelluksia Lapissa ja jatkossa ehkä myös bongaamista. Kertoi nykyään olevansa enemmänkin satunnainen lintujen katselija ja olleensa Virolahdella aiemmin jo useamman kerran. Olemme saattaneet tavata jo joskus aiemminkin, mutta aivan eri asioiden parissa.

Lintulahdella satakielet möykkäsivät ja muutakin menoa riitti, mutta mitään sen erikoisempaa ei löytynyt. Nälkää oli taas aiheellista siirtää, joten käänsin auton nokan kohti rajaa ja siellä sijaitsevaa lounasravintolaa. Ruoka maistui erinomaisesti ja kahvi mukana siirryin katselemaan mahdollisia petoja Kurkelan- ja Vaalimaanteiden risteyksessä sijaitsevan entisen kala- ja kaviaarikaupan piha-alueelle. No ei siinä mitään näkynyt, mutta satakielen kolkotuksen kannustamana kiertelin hiukan alueen pikkuteillä kunnes lähdin siirtymään kohti Kurkelan suoraa.

Ennen kuin ehdin sinne, tärmäsin sattumalta Arjoon ja Tomppaan, jotka olivat perustamassa jonkinlaista petostaijistudiota Kurkelan kylän alueella. Tämä sopi minullekin vallan mainiosti. Ensimmäiset havainnot koskivat köyhän miehen haarahaukaksi nimettyä nuorta ruskeapukuista harmaalokkia. Vastavalossa ja väreilyssä pikaisen vilkaisun perusteella määritys voi mennä noinkin pieleen. Tästä sijainnista nähtiin kyllä ihan oikeitakin haarahaukkoja, mutta asiaan tarvittiin lopullinen varmistus lähimmän mutkan takana paremmassa valossa katselevalta porukalta. He olivat varmoja ainakin kahdesta haarahaukasta, mutta kolmannen havaitun linnun määrityksen hekin jättivät auki.

Huvisaaressa ja Lintulahdessa pistäytymisen jälkeen olikin iltamuuton seuraamisen aika. Rannalla taisi olla yli 20 ihmistä. Lahdelle oli päivän aikana ilmestynyt aggressiivisesti ääntelevä härkälintu, mutta muuten muutto oli gavioita lukuun ottamatta melko vaisua. Kuikkalintujen määrä ennakoi isomman gaviarynnistyksen olevan aluillaan ja rannoilla muisteltiinkin jo aiempaa 10000 linnun ennätyspäivää. Lähdin iltapuuhiin hyvissä ajoin. Leirintäalueella pakkailin autoon ne tavarat, joita en enää aamulla tarvitsisi ja siivoilin mökkiä mahdollisilta osin.

Pienen iltakävelyn jälkeen uni tuli edellisen yön vähien unienkin johdosta jo aikaisin.