Olin kulkeutunut metsäautotietä seuraten erään pohjoisforssalaisen hakkuuaukon reunalle. Yritin piilotella taimikon seassa, jotta äänen perusteella määrittämäni lentokykyinen kulorastaspoikue olisi tullut paremmin esille. No eihän se tietenkään tullut vaan siirtyi jonkin sekarastasparven mukana aukon vastapäiselle reunalle. Onnistuin ottamaan erittäin etäisen kuvan kuusen latvassa kököttävistä kahdesta kulorastaasta ja näiden seuran etsiytyneestä räkättirastaasta.
Kun kulorastaiden lisäksi aamupäivällä löytyi hiirihaukkakin, niin onhan siinä havaintoja yhdeksi päiväksi. Eikä tykitys vielä tähän päättynyt, sillä melkein viereen laskeutui sinertävä repaleinen perhonen. Siis kamera käteen ja kuvaamaan. Maastossa määrittämiseen osaaminen ei riitä.
Sää oli lämmin ja ehkä tästä syystä perhonen ei parhaalla mahdollisella tavalla suostunut kuvattavaksi, mutta jonkinlaisen käsityksen siiven kuvioinnista näidenkin perusteella saa. Tämän yksilön jäljellä olevat lennot lienevät vähissä sillä kovin kuluneelta varsinkin siiven yläpinta vaikutti. Määritys jää tässäkin tapauksessa avoimeksi, koska perhonen kuuluu kangas-, keto- ja juolukkasinisiiven muodostamaan sinisiipikompleksiin.
Joka tapauksessa kyseessä on koirasyksilö, sillä näiden lajien naaraat ovat ruskeita ja kuluneisuudestaan huolimatta tämän perhosen siipien yläpinta on selvästi sininen. Alapuolen väritys ei oikein sovi juolukkasinisiivelle ja juuri samalla perusteella kyseessä olisi todennäköisimmin ketosinisiipi. Tätä tukee myös siiven yläpinnan kapeahko musta reunus, mutta tätä on aika haastavaa nähdä noin kuluneesta siivestä.
Oli tuo sitten kumpi tahansa, hienolta se komeassa myötävalossa kanervankukilla ruokaillessaan näytti.
Havaitsin samassa paikassa myös mustahkon kärpäsen. Yhden kohtuullisesti onnistuneen kuvan perusteella se olisi aitosurukärpänen (Hemipenthes maurum).
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.