Kesän perhosia

En koe osaavani määrittää perhosia juuri lainkaan ja tämä ei siis edes ole pelkästään sisäinen tuntemukseni. En tunne Suomen runsaslukuisimpiakaan päiväperhosia tutkimatta oppaita hyvin kattavasti. Kun mukanani kuitenkin on usein jonkinlainen valokuvauskone, asia ei ole aivan niin paha miltä ensi alkuun kuulostaa. Tänä kesänä on käynyt jo ainakin kaksi kertaa niin, että olen määrittänyt perhosen valokuvasta. Kyseessä ovat siis olleet suurikokoiset kirkkaan väriset päiväperhoset, joista toinen on jonkinlainen perhosmaailman kameleontti kahdella täysin eri näköisellä värimuodollaan.

Ensimmäinen uusi laji oli häiveperhonen. Häiveperhosen nimi juontunee sen siipien kiehtovasta väristyksestä. Siivet voivat näyttää mustilta varjossa ollessaan mutta hehkuvat kirkkaan sinisinä valon osuessa niihin sopivassa kulmassa. Koska kyseessä on rakenneväri saman yksilön siivet ja jopa siipien osat voivat näyttää havaintotilanteessa eri värisiltä. Hämmentävää!

Opin myös, että häiveperhosella on sisarlaji pikkuhäiveperhonen. Kuten usein, tässäkin tapauksessa kyse on aivan minimaalisesta kokoerosta, jos sellaista onkaan, jota ei ainakaan maastotuntomerkkinä voi käyttää vaikka eri lajien yksilöitä näkisi vierekkäinkin. Häiveperhoslajit on helpointa määrittää lajilleen takasiiven juovan muodon perusteella. Häiveperhosella on juovassa taaksepäin osoittava ”oka” kun taas pikkuhäiveperhosen juovassa vastaavaa ei ole. Muitakin pienempiä eroja, kuten tuntosarvien päiden väritys ja pikkuhäiveperhosen etusiiven silmäkuvio, lajien välillä on, mutta määrittämisen kannalta tuo takasiiven juovan pykälä lienee selkein.

Häiveperhoslajit edustavat noin 70 mm. siipivälillään suomalaisten päiväperhosten suuremmanpuoleista kokoluokkaa. Ne lentävät heinäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle eli noin kuukauden verran sydänkesällä. Laji esiintyy Etelä-Suomessa suurin piirtein Turku-Joensuu linjan kaakkoispuolella.

Toinen uusi perhoslaji osoittautui karttaperhoseksi. Onnistuin kuvaamaan Urjalassa lajin kesäpolven edustajan. Tällä lajilla on siis aivan erinäköiset kevät- ja kesäpolvet. Kevätversiolla on oranssit mustakuvioiset siivet kun taas kesäpolven edustajan siivet ovat tummapohjaiset ja takasiivessä on aika lailla häiveperhosen vastaavaa muistuttava vaalea juova. Näiden eri sukupolvien siipien kuviotkaan eivät juuri muistuta toisiaan, joten on oletettavasti vaatinut paljon selvitystyötä, että tällainen erikoinen multimorfismi on osattu tulkita oikein.

Karttaperhosen siipiväli on noin 30-40 mm. Sen ensimmäinen sukupolvi lentää huhtikuun loppupuolelta kesäkuun loppuun ja kesäpolvi jatkaa vielä heinä- elokuun ajan. Karttaperhonen esiintyy Pohjanmaata lukuun ottamatta koko maassa aina Sodankylän korkeudelle saakka. Runsaslukuisimmillaan laji on Pori-Joensuu-linjan eteläpuolella.