Vielä Norjaan

Torstaina 11.6. oli retken viimeisen Norjaan tapahtuvan piston aika. Kohteena oli Porsanginvuonon lounaiskolkassa sijaitseva Valdakin suojelualue, jossa kiljuhanhet pesinevät. Minulla ei ole tästä täyttä varmuutta, mutta niitä on siellä mahdollista havaita pesimäaikaankin.

Noin sadan kilometrin matka Karigasniemeltä taittuu Varangin ylängön tapaan aika pitkälti tunturikoivukanjonia pitkin. Lähempänä Lakselviä maisema avautuu ja muuttuu karummaksi. Lakselvin jälkeen ajetaan jokunen kilometri vuonon rantaa kunnes saavutetaan ensimmäiset varsinaiset tarkkailupisteet. Niitä on useampia, mutta alueen suuren koon takia, kaikissa ollaan aika kaukana rannan läheisyydessä viihtyvistä linnuista.

Alueen pohjoislaidalla, korkean törmän päälle on rakennettu tarkkailukoju, joka tällä kerralla sattui olemaan jonkin koululaisryhmän käytössä. Saattoi olla joku muukin, mutta koululaisiksikin olisivat käyneet. Kaukana vuoren rinteellä vaelsi toinen, hiukan suurempi ryhmä, joka ilmeisesti pysähtyi rinteelle nauttimaan eväitä tai jotain vastaavaa.

Lähiryhmän nuorista joku tuli sanomaan norjaksi jotain ja jäi odottamaan reaktiotani. Kerroin englanniksi, etten ymmärrä norjaa ja yhteinen kieli oli löytynyt. He pyysivät saada katsoa kaukoputkellani, johon tietysti suostuin. Jalkaa piti hiukan madaltaa, mutta sen jälkeen kaikki halukkaat pääsivät katsomaan. En osaa sanoa näkikö kukaan mitään, sillä putki tuntui sojottavan milloin minnekin eikä yksikään tuntunut ymmärtävän fokusrenkaan toimintaa lainkaan.

Kohta joku tiedusteli mistä tulemme kun emme puhu norjaa. Kun kerroin asuvamme eteläisessä Suomessa, tyttö ei jäänyt sanattomaksi. Aa Finland, yksi, kaksi! Kveenialueella joku on saattanut joskus jotain suomeksi sanoa. Tuskin suomen kieli ainakaan kaikissa norjalaisissa peruskouluissa kuuluu oppiaineisiin. Mukava tapaaminen nuorten norjalaisten kanssa vaikka muutamat pojat ajoitellen kalalokkeja kiivaammin ulvoivatkin. Ja löytyi alueelta lopulta yksi kiljuhanhikin.

Vuononpohjan maisemat ovat hienoja, Lakselv Grill tarjoili erinomaisen hampurilaisaterian ja sää oli taas mitä mainioin. Karigasniemen suuntaan saattoi palata hyvillä mielin vaikka itse kohde hanhimielessä pienen pettymyksen tuottikin.

Iltapäivällä kiertelimme Karigasniemen alueen pikkuteitä ja kävimme Piesjängän reunalla. Hotellilla nautitun illallisen jälkeen retki olikin kotimatkaa vaille tehty.