Käännekohta

Keskiviikkoaamuna 10.6. herätys ja kahvinkeitto tapahtui perinteiseen malliin. Yksiötä piti hiukan viimeistellä luovutuskuntoon ja auto pakata. Näiden jälkeen vielä viimeinen vilkaisu Tenon rannoille ja nyt kuten aina aiemminkin retken kääntyessä alaspäin mielen valtasi blues. Täällä viihtyisi pidempäänkin ja vaikka retkeä edelleen on jäljellä, jossain mielessä se myös on jo ohi.

Pulmankijärven ylängöllä näkyi edelleen laulava lapinkirvinen ja pikkukuovit pulisivat. Sää oli ehkä morsiantakin parempi. Joku etäinen kihu tarkasteli ympäristöään. Kyllä täällä nyt kelpaa olla. Talveksi voi hyvin lähteäkin merille.

Ennen Utsjokea pysähdyimme usein. Pysähtelyn tarkoituksena oli parantaa lapinuunilinnun löytämisen todennäköisyyttä. Varmasti se sitä tekikin, mutta ei tietenkään nostanut sitä lähellekään sataa prosenttia. Tenossa oli rauhallista niin virran kuin virrassa viihtyvien lintujenkin osalta. Norjan puolen pelloillakaan ei näkynyt minkäänlaista elämää. Utsjoen Ailiggaalta löytyi lapinsirkkuja ja niittykirvisiä, mutta keräkurmitsojen liikkeelle lähtöä en jaksanut odotella tarpeeksi kauan.

Kulkulupaa ei aluksi meinattu myöntää lainkaan, mutta kun kerroimme jo käyneemme ylhäällä, raha kuitenkin kelpasi. Luvan epäämisen syynä oli rinteen puolivälin muuntajatyömaa, mutta se oikeastaan vain helpotti kulkemista, koska tie oli työmaalle saakka erittäin hyvässä kunnossa. Jostain syystä poroportti oli jätetty auki emmekä uskaltaneet sitä sulkeakaan. Kylätalolla tapasimme rouvashenkilön, joka lupasi ohjeistaa tunturiin lähdössä olevaa jälkeläistöään portinsulkuun.

Voipulla maistui ja isommitta pysähdyksittä retki jatkui Karigaseniemen suuntaan. Matkalla näkyi vain peruslajeja. Pajulintuja, järripeippoja ja taisi jossain joku sinirintakin laulella. Nimettömäksi jääneen lomakylän tienvarsikahvilan pihalla liikkui todennäköisesti ikkunaan lentänyt ja itsensä loukannut järripeipponaaras. Kovin pitkää loppuelämää ei liene järkevää ennustaa.

Sama monen pysähdyksen taktiikka jatkui Karigasniemelle saakka. Linkinintien poroportilla käytiin kääntymässä, mutta itikoiden takia kuuntelukin jäi hyvin lyhyeksi. Teppanansaaressa oli käynnissä lannoitustyöt. Ei kuulunut lapuleita tälläkään stintillä, mutta sen sijaan lintutiedotukseen pamahti ilmoitus aktiivisesti laulavasta lapinuunilinnusta Utsjoen Ailiggaan tienhaarassa. Ei voi olla oikein tottakaan enää. Eikö tällä retkellä ole vieläkään nuijattu riittävästi? En kuitenkaan lähtenyt pelkän vuodarin takia ajamaan sataa kilometriä.

Guossiin ei vielä päässyt, joten nyt oli hyvä hetki lähteä katselemaan tienvartta Kaamasen suuntaan. Matka jatkui aina Giellajohkaan saakka, jossa nähtiin ruokinnalla taviokuurnanaaras. Kevätjuhlien purku oli jo hyvässä vauhdissa. Karigasniemelle palatessa näin Luomusjängällä jo toistamiseen jänkäkurppien soidinmenoja. Ilmeisesti tämä on kohtuullisen tavallinen operaatio niiden parissa vaikka aiemmin olen muuta kuvitellut. Kaksi lintua lähestyy toisiaan, mutta vain toinen kopisee. Ne lentävät pienen matkan rinnakkain ja erkaantuvat sitten. Ainakin toinen jatkaa lentoa värisevin siivin ja toinen siirtyy toisaalle. Koska en pysty katsomaan kiikarilla kuin yhteen suuntaan, en ole tietoinen sen toisen liikkeistä. Onko tässä kyse potentiaalisten puolisoiden rituaaleista vai reviiritaistelusta? Tähän saattaisi löytyä lisätietoa Pohjolan linnut värikuvin-teoksesta. Pitää vilkaista.

Basijärven päässä näkyi vain kaksi vesipääskyä, eikä lainkaan keltavästäräkkejä. Liroja ja taveja sen sijaan oli paikalla runsaammin. Sisäänkirjautumisen ja illallisen jälkeen lähdin yksin porokylään ja Piesjängälle. Siellä törmäsin sattumalta kahteen erittäin kokeneeseen vanhempaan lapinkävijään, joiden kanssa tuli turistua ainakin puolisen tuntia linnuista ja lintuharrastajista.

Lammikolla mekasti kolme punakuiria ja Piesjängällä lauloi jälleen yksi lapinsirkku. Niitä tuntuu nyt olevan reilusti näillä vakiopaikoillaan. Olisko myyrätilanne, kuivuus vai kumpikin syynä, mutta kihut hautoivat nyt jängällä. Huomasin tämän kuitenkin vasta kun niitä pörräsi ympärillä useampia. Linnut olivat kuvausetäisyydellä, mutta taivasta vasten ei juuri kummoisia kuvia synny.

Ilta alkoi olla jo pitkällä ennen kuin maltoin palata autolle, joten oli aika ajaa hotellille valmistautumaan torstain menoihin.