Hamningbergiin

Kello herätti jälleen maanantaina 8.6. ennen kukkoa, mutta äänessä olikin rankkasta tuulesta välittämätön leppälintu. Edellisen kerran kukon laulua kuului Ivalossa, mutta nyt oli vuorossa ajelu Hamningbergiin ja toivottavasti takaisinkin. Tenon ranta piti kuitenkin tarkistaa ensin. Tänään se tarjosi mielenkiintoisen kolmen linnun, kolmen lajin sekaparven, johon kuuluivat mustalintu, alli ja isokoskelo. Mainiota interspesifistä kollaboraatiota.

Jatkoin yrityksiä xeman löytämiseksi vielä tänäänkin ja kuten ei aiemminkaan, merkkiäkään moisesta ei tälläkään kerralla näkynyt. Nessebyn kirkolta löytyi runsaasti ristisorsia dokumentoiduksi norjaelikseksi. Olen nähnyt niitä täällä aiemminkin, mutta koska havaintojärjestelmässä on ollut lokero Norjan lajeille vasta kolme vuotta, tästä syntyi elis.

Nessebyn jälkeen alkoi sade, jonka aikana pysähdyttiin ainoastaan Ekkerøyn jälkeen nurmelta löytyneen seitsenpäisen lumihanhiparven kohdalla. Saatettin vahinkopysähtyä jossain muuallakin, mutta seuraava mieleen jäänyt stoppi tapahtui Vardön pohjoisella matkailuauto-/staijialueella, jossa nautin kahvit ja eväsleipiä.

Svartnesin sateessa tapasimme minulle tuntemattoman suomalaisen oppaan, joka skannaili näytettävää pikkubussilliselle jostain Kauko-Idästä kotoisin olevalle ryhmälle, hänen sanojensa mukaan linnuista nautiskelevia harrastajia. Parrakas mies kertoi ryhmän nähneen edellisenä päivänä ruusulokin Berlevågissa. Hienoa, mutta se olisi meidän osaltamme vuorossa vasta huomenna.

Sateesta huolimatta Persfjordissa oli pakko pysähtyä useampaan otteeseen. Siellä kellui ruokkeja, kiisloja, haahkoja, alleja ja mitä kaikkea kelluikaan. Retken ainoa metsähanhi, rossicus, seisoskeli matalikossa. Lahdella olisi saattanut löytää parempiakin lajeja jos vain olisi sietänyt sadetta. Ei kiinnostanut niin paljon.

Sandfjordenilla lapinsirrit lensivät soidintaan. Helinä ja surina oli vallatonta, vaikka edelleen satoi ihan kohtuullisesti. Hamningbergin hylätty kylä pilkisti pian kuumaisemien seasta. Vielä tarkemmin kylä on hylätty ainoastaan talvisin. Sulan maan aikaan Euroopan joka kolkasta saapuvien turistien määrä on melkoinen. Joitain saattaisi käydä talvellakin jos tietä aurattaisiin.

Ensimmäinen huomiota herättänyt asia oli huussin puuttuminen. Mitäköhän tämä tarkoittaa? Parkkipaikan reunallekin oli ilmestynyt kaksi erikoisen näköistä hökötystä. Olisiko sinne rakennettu kokonaan uudet laitokset? Tämä oli tapahtunut ja lisäksi matkailuautoparkin viereen oli ilmaantunut useampi roskapönttö. Hienoa Norja! Loistavaa Båtsfjordin kunta!

Näistä huolimatta meri kuljettaa runsaasti roskaa myös tänne arktisille, erittäin herkille rannoille, ja jokin taho täälläkin sitä kerää. Rannoilla oli useita suuria roskakasoja ja kahlaajarannalla parhaillaankin pari roskankerääjää. Heitä väistäneet linnut lentelivät rauhattoman oloisina sinne ja tänne. Siirryin lähemmäs kamera mukanani. Karikukkoja, merisirrejä, pulmussirri, lapinsirrejä, … Mikä tuo yksi mahtaa olla? Otetaan kuva ja määritetään sen perusteella. Tilanne oli hektinen. Liikaa huomiota vaativia tapahtumia samaan aikaan ainakin tällaiselle kuivan sisämaan asukille. Kuvatako merisirriä, karikukkoa vai mitä. Tilaisuuksia riitti.

Eikä helpottanut yhtään kun oman ryhmäni muut edustajat alkoivat heilutella jotain jostain kauempaa. Kuvia syntyi ehkä vähän liikaakin, sillä sinne tänne hosuessa kortille kertyy suurelta osin jotain täysin kelvotonta. Täydellisessä suttukelissä ei ainakaan pokkarilla mitään taideteoksia synny, mutta elämyksiä ja kokemuksia tässä ensisijaisesti haetaankin. Niitä on mukava kuvien avulla kaivaa mielen sopukoista. Sen toteutumiseen kuvien tekninen laatu ei vaikuta mitenkään.

Lopulta koin kuvanneeni tarpeeksi. Jos rannalle naamioituisi, pääsisi varmasti parempaan lopputulokseen, mutta en koe sellaista kuvaamistapaa omakseni. Kuvilla sinällään ei ole arvoa tai merkitystä vaan niiden paino on nimenomaan dokumentoinnissa niin, että hienot tapahtumat eivät haihdu mielestä liian helposti. Palaan vanhojen kuvien pariin silloin tällöin kun se tuntuu tarpeelliselta.

Merelle tapitus kylän toisella laidalla tuotti suulia ja kiisloja. On ihan perus täällä, eri tason tapahtuma Tammelan Pyhäjärvellä. Lapinkirvinen laskeutui hetkeksi vierelle, jossain täällä on myös luotokirvisiä. Niin ja kylän lahdella kellui pari jääkuikkaakin. On tämä kyllä erityislaatuinen paikka. Jo hiukan tauonnut sade osoitti taas voimistumisen merkkejä, joten taas jäi kallioiden kiertely ja linnoitukseen tutustuminen tuonnemmaksi. Ylhäältä löytyisi varmasti ainakin kiirunoita, ehkä tunturikiurujakin, luultavasti myös mahtavia näkymiä.

Sandfjoredin pohjukassa kyselin kuulumisia ilmeisesti norjalaiselta harrastajaporukalta. Olivat nähneet kuningashaahkan kellumassa jossain ennen Persfjoridia ja myös jääkuikkia jossain aiemmin. En moisia havainnut, mutta sen Persfjorin pohjukassa huomasin kolme hyvin nuorta kaveria kiikaroimassa ympäriinsä. Olivat liikeellä Suomeen rekisteröidyllä autolla, joten todennäköisesti olisivat ryhmä, joka piippasi xemasta aiemmin.

Ja olivatkin. Tuli puhetta myös taannoisesta Tornien taistosta ja kerroin, että Hamningbergin kahlaajalahdella vaikuttaisi olevan aika hyvä meno päällä. Muutaman tunnin päästä he laittoivatkin hälyä maailmalle. Ilmoitus koski poukamaa, missä hetki sitten olin kuvaamassa kahlaajia. Nyt sieltä oli löydetty valkoperäsirri! Välittömästi mieleen palasi se määrittämättömäksi jäänyt kahlaaja, josta otin muutaman kuvan. Olivatko löytäjät juuri siitä porukasta, jolta kyselin heidän havainnoistaan? Missä kamera nyt on? Rauhattoman selaamisen aikana en löytänyt oikeita kuvia monen sadan muun seasta. Jotenkin sain suggestoitua itseni sellaiseen tilaan, että katson ne vasta kotona tietokoneella ja lopetan itsekiusaamiseni pikkuriikkisen vähäkontrastisen takanäytön kanssa.

Paluumatkalla ripotteli edelleen hiukan, eikä Ekkerøyn jääkuikkien lisäksi mitään kovin ihmeellistä näkynyt. Ei edes tiiralokkia vaikka sitä jälleen yritettettiin etsiä. Yksi päivä on aivan liian lyhyt aika tällaiseen matkaan. Siihen kuuluu korkeintaan yksi aamu eikä sen kuluessa edes ehdi varsinaisille pelipaikoille. Juuri tänään täydellinen tuhnusää saattoi hiukan auttaa aktiivisen vaiheen alkua viivästämällä. Joskus vielä käytän viikon aikaa matkaan Varangerbotnista Hamningbergiin niin, että ehdin katsoa kaiken kiinnostavan. Toisen viikon saa kulumaan Hamningbergissä ja lähivuonoilla.

Pulmankijärven ylängöllä ei näkynyt mitään mainittavaa. Nyt lepäämään huomista kaikkein pohjoisinta matkaa varten.