Räksän vaihto

Joskus aiemminkin on ollut mielessä räksän vaihtaminen. Laitteella on ikää jo seitsemän tai kahdeksan vuotta. Viime aikoina on ilmennyt kiusallisen paljon ongelmia monien asioiden osalta. Takanäyttö on repaleinen ja jokusen kuukauden se on ollut myös todella himmeä. Sieltä on varmasti jotain hajonnut.

Toimintovalintakiekossa on on erilaisia kosketusongelmia ja se elää joskus aivan itsekseen. On-off-kytkin ei toimi kosteassa säässä lainkaan. Useimmiten käy niin, että vekotin ei reagoi off-asentoon. Kamera sammuu sitten kun ilmankosteus on riittävän matala ja on joskus jäänyt itsekseeen sahaamaan objektiivia sisään ja ulos. Pysyvä vivun asennosta piittaamaton päälle-pois-sekvenssi siis.

Takanäytön ohella mekaanisiin ongelmiin kuuluvat vastavalosuojan katoaminen ja silmäsuppilon hajoaminen. Vastavalosuoja on Kökarissa tai jossain Raisionlahden polkujen varrella. Se voi olla ihan kunnossa, mutta en ole panostanut etsimiseen, koska alue on aika laaja ja Kökariin menokin useamman lauttavuoron takana. Varaosan hinta, silloin ku niitä vielä oli saatavana, on jossain viidenkympin paikkeilla, joten olen todennut sen olevan tarpeeton. Silmäsuppilo murentui rinkan painon alla jollain Utön retkellä, enkä ole sitäkään sen koommin kaivannut. Diopterisäätö vaeltaa vaikka tuo olisi ehjä ja paikoillaankin.

Kaikesta epämääräisyydestään huolimatta laitteelle ei löydy korvaajaa. Se on ominaisuuksiltaan ainutlaatuinen ja vaikka parannettavaakin olisi, aika lienee ajanut tämän typpisten laitteiden ohi. Taskukameroita on vuosikymmenet hankittu lomamatkojen ikuistamiseen, mutta se hoituu tänä päivänä kännykällä. Puhelimessa on automaattisesti verkkoyhteyskin ja kuvat saadaan heti näkyviin omille sometileille tai minne vain. Vakavampi luonto- ja muu liikkuvien kohteiden kuvaaminen vaatii joka tapauksessa järkkärikalustoa, joten pokkari- ja bridge-kameroille ei oikein ole markkinoita ja siksi niitä ei juuri enää valmisteta. Kehitystyöstä puhumattakaan.

Kännyköistä puuttuu pidempien polttovälien tuki, joka oli itselleni tärkeimpiä syitä räksän hankinnalle. Joitain pitkälle ulottuvia superzoom-laitteita on saatavana, mutta niiden ongelmana on tarkennuksen hitaus. Lentokuvien ottaminen ei oikein onnistu ja kennot ovat järjestäen vielä räksääkin pienempiä. Pienikokoisten linssien alhainen valovoima lilliputtikennoon yhdistettynä antaa mahdollisuuden kuvata paikoillaan pysyviä kohteita kirkkaassa päivänvalossa, mutta ei juuri muuta.

Nykyiset täyskennoiset pelittömät järjestelmäkamerat tuottavat valtavan hienoa jälkeä, niiden suorastaan järkyttävän hienot automaattitarkennussysteemit pitävät keeper raten tapissa ja vekottimet ovat takavuosista keventyneetkin. Eivät kuitenkaan tarpeeksi. Keveinkin kelvollinen kroppikennojärkkäri viidensadan millin ulottuvuudella painaa yli kaksinkertaisesti räksään verrattuna ja on ulkomitoiltaankin reilusti suurempi. Sitä ei siis pysty kantamaan käyttövalmiina lonkalla kuten vajaan kilon painoista pokkaria.

Kun kamera kulkee aina retkellä mukana, sillä on taltioitavissa se mitä taltioimaan pystyy. Kaikkea ei tietenkään pysty eikä joka tilanteeseen ehdi, koska räksän starttaaminenkin kestää useamman sekunnin. Olosuhteetkaan eivät aina ole kohdillaan ja kun epämääräinen eläin puikkelehtii jossain pusikon kätkössä, sitä ei pysty kuvaamaan oikein millään.

Tuo starttinipeus on yksi uudelleen mietittävä asia räksän viidenteen versioon tai johonkin korvaavaan tuotteeseen. Koska sellaista tuskin milloinkaan markkinoille tulee, pitää keksiä jotain muuta. Räksän valmistus pääsi loppumaan ennen kuin ehdin ostaa uuden laitteen ja mitään muuta tähän tarkoitukseen sopivaa ei ole olemassa. Mikä on ratkaisu?

Käytetyn räksän hankkiminen tietenkin! Niitä ei ole Suomessa tarjolla. MPB:ssä silloin tällöin on, mutta laite tuntuu olevan niin haluttu, että käytettyjen hintataso on useamman satasen viimeisten uusien räksien katukauppahintaa korkeammalla. Käsittämätöntä.

Etelä-Savon maakuntakeskuksessa toimivassa alan liikeessä sattui kuitenkin olemaan myynnissä yksi käytetty räksä. Hinta oli korkea sielläkin, mutta huomattavasti Keski-Eurooppaa maltillisempi. Lukitsin sen ja maksoin vielä reilun kympin lisää nopeimmasta mahdollisesta toimituksesta. Tällä tavoin olisi varmaa, että vekotin saapuu ennen loppuviikosta alkavaa lapinmatkaa. Kuvauskone saa siellä tulikasteensa ja jos vikaa löytyy, normaali postimyynnin 14 päivän palautusoikeus ja liikkeen myöntämä 45 päivän toimintatakuu saattavat helpottaa.

Tänne ei siis luultavaasti ole tulossa aivan terävintä kärkeä edustavaa kuvamateriaalia vielä useampaan vuoteen.