Scops, scops

Kyläpöllönen on Euroopan lämpimimmillä alueilla lehtipuumetsissä pesivä, Saharan eteläpuolisilla alueilla talvensa viettävä pienikokoinen pöllölaji. Elinympäristötottumukset huomioiden, kyläpöllöisiä ei pitäisi Suomessa juuri näkyä. Eikä varsinkaan kuulua.

Keskiviikkona 27.5. lintutiedotuksen kautta kuitenkin kuului, että kyläpöllösen soidinääntä oli kuultu Polvijärvellä. Siis jossain Kuusamon lähellä. Kiitos, mutta ei kiitos.

Hiukan syvällisempi maantieteeseen tutustuminen paljasti, että Polvijärvi ei sijaitsekaan aivan noin kaukana. Olivat salmet, järvet ja Puolangat sulaneet yhdeksi mössöksi yksinkertaisen lintuharrastajan luulonkäsittelylaitteessa. Onneksi nykyisin on taskut pullollaan erilaisia sähköisiä kartastoja, joiden avulla tämäkin yleistietovaje oikaistui muutamassa sekunnissa.

Onhan Polvijärvelle matkaa noin 450 kilometriä, mutta näköjään ehtisin hyvin ennen kuin seuraavan yön soidin alkaisi. Sääennustekin näytti suurin piirtein siedettävältä ja tällä kerralla olemaan noin tunnin matkan verran oikeassa suunnassa. Polvijärveä kohti, mars!

Tänä vuonna Pohjois-Karjala kutsuvan rareja puoleensa kun viime vuonna hyvät lajit löytyivät enimmäkseen Pohjois-Pohjanmaalta ja sen ympäriltä valtakunnan pohjois-etelä-suuntaisilta keskivaiheilta. Uskaltaisiko toivoa Lounais-Hämeen joskus saavan oman vuoronsa?

Vettä ripotteli siellä ja täällä, mutta Varkauden jälkeen alkoi jatkuva sade. Ennuste kertoi edelleen vain korkeintaan pienestä tihkusta Polvijärvellä, mutta näkymä tuulilasista oli melko erilainen. Vajaat kymmenen kilometriä ennen kohdetta tuli hyvin monen mutkan kautta tieto, että pikkupöllö oli kuultu eli olisi edelleen paikalla. Lisää kaasua. Sadekin osoitti laantumisen merkkejä ja paikalle ehdittyäni ripsui enää pientä tihkua.

Pöllösen odotettiin aloittavan laulunsa vasta aivan pimeässä, mutta kuuluvuuden kanssa oli vähän niin ja näin. Pilvet roikkuivat matalalla ja kuulaudesta ei ollut oikein tietoakaan. Tuuli sentään oli sääennusteiden vastaissesti tyyntynyt hyvin maltilliseksi. Tunnin verran oli tuloksetta odoteltu ja koko ajan paikalle valui lisää kuuntelijoita.

Kohta alkoi kuulua ääntä. Ei kuitenkaan pöllösen vaan möreä miesääni huuteli alueen laidalta kuulevansa äänityslaitteen kautta jatkuvaa ääntelyä. Ja kohta kuului pöllön äänikin paremmin ja kauemmas, koko porukan tavoittaen. Pöllö tuntui olevan oikein innoissaan. Se huuteli aivan toisessa suunnassa kuin sen odotettiin olevan ja ainakin yksi kuuntelija kertoi jo heti kymmenen jälkeen kuulleensa heikkoa ääntä sieltä päin. Epäili kaikua tai mitä vain, mutta ei pitänyt kuulemaansa ainakaan varmana pöllösmäärityksenä.

Melko rankka vesisade keskeytti huhuamisen ja varsinkin kuuntelun. Lähdin reilun viiden tunnin ajelulle kotiin päin ja niin taisi tehdä suurin osa, vaikkakin taisin olla pisimmältä paikalle saapunut. Olisin voinut jäädä vaikka autoon yöpymään, mutta tulomatkan aikana Jokioisilta oli löytynyt keräkurmitsaparvi. Se olisi uusi Lounais-Hämeen laji minulle ja linnut saattaisivat hyvinkin olla jääneet Jokioisille yöpymään. Tuskinpa ne kovalla vastatuulella ainakaan kovin pitkälle lähtisivät.

Kahden pysähdyksen ja isoimman mahdollisen noutokahvitötterön taktiikalla keräkurmitsat löytyivät juuri sieltä, mihin ne olivat illalla jääneet. Ne olisi ollut mahdollista hoitaa Ypäjän puoleltakin, mutta väsymystilan takia tuo temppuilu ei jaksanut enää kiinnostaa. Sängyn pohja veti puoleensa supermassiivisen musta aukon lailla.

Pöllösen tapauksessa riittää jännitettävää sen suhteen, että jos lintua ei kukaan kuvaamaan tai edes näkemään, miten RK suhtautuu “vain” äänihavaintoon. Ääni on aivan yhtä hyvä tuntomerkki kuin mikä muu tahansa, mutta se on vain yksi sellainen. Ääni voi kuulostaa ja näyttää sonogrameissa aivan oikealta, mutta onko sen perusteella mahdollista sulkea pranksterit tai kukot pois riittävällä varmuudella?

Kyläpöllönen on laajentamassa pesimäaluettaan pohjoisen suuntaan ja sillä on aika kova lisääntymispotentiaali, joten paikkausmahdollisuuksia voisi olettaa tarjoutuvat tulevaisuudessa vaikka tämän osalta huonosti kävisikin.

Jäämme odottelemaan sitäkin.

Artikkelikuvan on ottanut Alexandre Roux, joka sallii sen käyttämisen CC BY-NC-SA 2.0-lisenssin mukaisesti.