Iberico!

Nyt ei ole kyse sioista, kinkuista tai kummankaan valmistustavoista. Uudenkaupungin Liesluodolla oli kuultu ja nähtykin iberiantiltaltti. Sillä on mennyt kevään muuttomatka aika lailla pitkäksi. Laji talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa Senegalin, Malin ja Burkina Fason paikkeilla ja pesii äärimmäisessä Pohjois-Afrikassa sekä Iberian niemimaan länsi- ja pohjoisosissa.

Minulla ei nimen lisäksi ollut lajistajuuri mitään muuta etukäteistietoa. Eipä siitä kovin paljon muuta tietoa kyllä voikaan olla, sillä Iberiantiltaltti on maastossa nähtynä likimain mahdotonta erottaa tiltaltista. Ääni ja varsinkin kutsuääni ovat varmempia tuntomerkkejä, mutta nämä eivät ole riittäneet rariteettikomitealle vaikka muutama kandidaatti vuosien varrella käsittelyssä on ollutkin. DNA-näytettä ja linnun tarkkoja mittoja tarvitaan. Se pitäisi siis pyydystää.

Ensin koko operaatio tuntui mahdottomalta. Pieni lintu jossain parin kilometrin päässä lähimmältä tieltä kallioisessa saaristometsässä. Mutta on varmaa, että pinnaa ei saa ellei lähde yrittämään. Matkaan siis. Valitettavasti matka starttasi jo valmiiksi toista tuntia takamatkalta kuten edellinen elisbongaus Kiteelle. Miten voi taas onnistua olemaan aivan väärässä suunnassa? Nyt jossain Lohjan ja Karkkilan välimaastossa. Ja vielä piti käydä kotonakin. Ärsyttävää.

Saavuin suurin piirtein kohteeseen johtavan kartassa näkymättömän luontopolun alkupäähän. Polkua ei ollut mitenkään merkitty ja pysäköintikelpoisiin paikkoihin jätetyt ajoneuvot peittivät polun alkupään näkyvistä. Heti aluksi tie vei harhaan. Eipä tuolla kovin pitkälle päässyt kun kävi ilmi, että kapea hiekkatie ei johda juuri minnekään. Pienen neuvottelun ja puhelukierroksen jälkeen polun pää löytyi. Valitettavasti siinä oli haaroja ja yksi turha koukkaus tuli polullakin tehtyä. Reitillä oli reilusti kaatuneita puita, joita joutui kiertämään, ylittämään ja alittamaan. Noin puolentoista kilometrin agilityn jälkeen löytyi paikka, missä lintu oli laulanut.

Ja nimenomaan oli. Ei se enää äänessä ollut. Oli hiljentynyt jo joskus puolisen tuntia aiemmin. Linnun löytäjä ennusti, että ei se juuri nyt hiljene kun koko päivän on samassa paikassa laulanut. Niinpä niin.

Kului tunti, vähän toistakin. Alkoi tuntua toivottomalta, mutta eipä odottamisen lisäksi oikein muuta ollut tehtävissä. Osa bongareitsta totesi kuulleensa tarpeeksi jo aiemmin ja lähti pois, mutta lisää väkeä saapui myös jatkuvasti. Kuka mistäkin syystä hiukan myöhässä.

Juuri ennen iltakahdeksaa joku huomasi fyllarin lentävän kuuntelijalössin yli pensaaseen, missä kohdelintu oli aiemmin laulanut. Se vipelsi minkä tahansa uunilinnun tapaan pajun yläoksilla, hypähti välillä läheiseen koivuun ja palasi taas puskaan. Äkisti se yltyi laulamaan. Tilt-talt-talt-tilt-talt-tililitilitalatilaaa. Mikä lie viimeinen auringonpilkahdus tämän aiheuttikaan, mutta jonkinlaisen odotuksen jälkeen nämä yksinkertaiset säkeet kuulostivat todella hienoilta.

On aika epävireinen perustiltaltti jos sellainen on. Taas hiljaista hyppelyä ja liikehdintää. Hieman jo hämärtyvässä illassa ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia arvioida väritystä, siiven mittaa tai alapuolen kuviointia. Jos on likimain mahdotonta erottaa tätä normitiltatista pukutuntomerkkien perusteella edes rengastustilanteessa, se oli nyt vieläkin mahdottomampaa. Pian lintu alkoi toistaa kutsuääntä. Sain nauhoitettua sitä jonkin verran. Myös kutsuääni on täysin iberiantiltaltille sopiva.

Pelkkä ääni ei tule RK:lle riittämään. Eivätkä välttämättä pukutuntomerkitkään edes pyydystetystä linnusta. DNA-näyte tarvittaisiin. Pahaksi onneksi paikalle saapunut rengastaja ei ollut varma oman rengastuslupansa sanamuodoista, eli käytännössä siitä, olisiko hänellä alueella pätevä rengastusoikeus. Kertaalleen viritetty verkko siis purettiin ja rengastusyritys keskeytettiin ennen kuin se varsinaisesti ehti edes alkaa. Byrokratiaanko tämä nyt kaatui?

Enää ei ollut tehtävissä juuri muuta kuin lähteä tallustamaan hämärtyvässä illassa polkua pitkin kotia kohti. Seurueessa eli vielä toivo siitä, että lintu pysyisi paikalla ja se saataisiin aamulla rengastettua.

Kapeat ja mutkaiset saaristosoratiet ohitettuani pysähdyin Laitilassa ja pistäydyin aina avoinna olevassa liikennemyymälässä. Ostin sieltä mukaani suurimman saatavilla olevan mukillisen kahvia. Eräänlainen epävarma eliskahvi kai sitten. Tavallaan hienoa, että lintu löytyi ja äänteli eri tavoin, mutta harmillista, että pieleen menneen rengastusoperaation takia määritys luultavasti jäisi auki.

Mutta yksi yö kaiken muuttaa voi, kuten kliseinen latteus kuuluu. Iberiantiltaltin rengastus oli kuin olikin sunnuntaiaamuna suoritettu!

Eiköhän sieltä DNA-näytteen valmistumisen jälkeen jossain seuraavissa RK:n kokouksissa Suomen toinen iberiantiltalttihavainto vahvisteta.

Artikkelikuvassa on tiltaltti, mutta koska pukutuntomerkit eivät merkitse kovin paljoa, tämä kelvannee.