Kotka, kotkia, …

Eräs toisen kalenterivuoden kotkanuorukainen on käyttäytynyt lajilleen varsin epätyypillisesti reilun viikon ajan. Oletettavasti kyseessä on sama käärmekotkanuorukainen, joka löydettiin ensimmäisen kerran 26.8. Espoosta. Se jatkoi matkaansa kohti itää ja tuli havaituksi Helsingissä ja Sipoossa. Tähän saakka toiminta on vielä ihan perus. Käärmekotkat tuppaavat toimimaan niin, että Suomenlahden ylitettyään ne jatkavat etelärannikkoa pitkin itään tai vaihtoehtoisesti saapuvat idän suunnasta jatkaakseen taas jossain vaiheessa meren yli etelän suuntaan.

Nyt tämä oletetusti sama lintu kuitenkin löytyi viikon kuluttua Kotkasta ja on ollut hyvin bongattavissa jo kolmen päivän ajan. Tämä ei ole mitenkään tavanomaista käärmekotkien kohdalla ja tämä onkin vuosikausiin ainoa havainto paikallisesta käärmekotkasta. Tämä saattaa olla jopa kautta aikain pisimpään Suomessa paikoillaan pysytellyt yksilö. Ehkä se viipyy tuolla talven tuloon saakka, ehkä ei.

Torstaina 4.9. lähdin kohti Kotkaa. Keskiviikkoiltaan osui niin paljon muiden velvollisuuksien hoitamista, että tuonne saakka ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia ehtiä. Myöhemmin selvisi, että lintu ei olisi paikalla ollutkaan. Melko varmaa oli, että etelänpuoleinen, noin 5 m/s puhaltanut tuuli ei suosisi ainakaan meren ylitystä. Voisihan se tietenkin siirtyä kohti Viipuria tai vaikka Rovaniemeä eikä olisi enää bongattavissa.

Viimeisin piippaus tai oikeammin piipparin kommenttikenttään tallennettu viesti kertoi kotkan edelleen istuvan kuusen latvassa. Sen jälkeen alkoikin hiljaisuus. Reilun parin tunnin automatkan aikana ehdin pohtia, kertoiko päivitysten puute siitä, että tilanne jatkuu ennallaan vai siitä, että paikalla ei enää olisi ketään. Hiukan iltakuuden jälkeen kohteeseen saapuessani totesin, että kyse oli ensin mainitusta. Paikalla oli lähemmäs kymmenkunta bongaria joiden joukossa mm. Rytkösen Jouni.

Paikallaolijat kertoivat, että lintu oli hetki sitten kadonnut jonnekin katveeseen. Edellisen kerran se oli havaittu noin vartti sitten. Tilanne oli siis paljon parempi kuin olin olettanutkaan. Tietysti tuollainen katveeseen katoaminenkin hiukan kylmää, mutta tämä yksilö oli joka tapauksessa ollut erityisen hyvin näkyvillä ja auringonlaskuunkin olisi vielä reilu pari tuntia. Ainakin siihen saakka toivoa olisi.

Kotkaa ei tarvinnut kovin pitkään odotella kun jo noin vartin skannailujen jälkeen se löytyi istumasta yhden vakiokuusensa latvassa. Tällainen on käärmekotkan lajityypillistä saalistuskäyttäytymistä. Lintu oli esillä hienossa myötävalossa jossain ehkä vajaan kilometrin etäisyydellä. Periaatteessa noin isosta linnusta voisi tältä etäisyydeltä syntyä kelvollista skouppimateriaalia, mutta väreily teki sen tässä tapauksessa mahdottomaksi. Jotain nyt kuitenkin syntyi ja kyllähän ihmissilmä sentään paikkaa väreilyä ihan kohtuullisessa mitassa. Ei tietenkään enää valokuvisssa tai videossakaan. Lähestymistä olisi voinut yrittää, mutta pelkästään muutaman vähän paremman valokuvan takia operaatiossa ei ole tolkkua. Riskinä on, että lintu poistuu paikalta eikä myöhemmin paikalle tuleville jää mahdollisuutta edes huonoihin valkokuviin. Joidenkin paremmalla kalustolla ja lähempää kuvanneiden kuvista on lintu määritettävissä reilun vuoden ikäiseksi. Koska kotka on jo kertaalleen Afrikassa talvehtinut se lienee täällä tankkaamassa toista talvehtimismatkaansa varten eikä ole harhautunut vakioreitiltään kuten vaikkapa moni siperialainen syksyinen harvinaisuus.

Reilun tunnin verran odottelin, josko kotka nousisi siivilleen, mutta nälän ja väsymyksen painaessa, päätin joskus ennen puoli kahtakymmentä lähteä ajelemaan kotia kohti. Lintu oli hämärän tullen siirtynyt yöpuulle jonnekin lähimetsikön suojiin, joten pienen lentopyärhdyksen näkeminen olisi ollut mahdollista, mutta tällä kerralla jäi seuraaavaan tapaamiseen tai matkalle jonnekin lajin varsinaisille pesimäalueille.

Havaitsin hienon lajin hienossa aurinkoisessa alkusyksyn illassa. Lisää näitä!