Birdlife Suomen Lintumessut järjestettiin tänäkin vuonna tutussa paikassa Lintuvarusteen ”etupihalla” Helsingin Viikissä. Säätila hieman epäilytti, mutta epäilys osoittautui vääräksi. Vain pieni muutaman minuutin mittainen maltillinen sadekuuro sattui osumaan kohdalle.
Lauantaina 16.8. lähdin noin aamukahdeksalta ajelemaan kohti Helsinkiä. Matka kestäisi puolisentoista tuntia, mutta pääkaupungin parkkipaikat ovat kuuluisia olemattomuudestaan ja moista voisi joutua etsimään kauankin. Kaikki lähistön maksuttomat paikat oli tietenkin jo täytetty, mutta sadan metrin päästä eläinsairaalan pihalta löytyi maksullinen paikka. Kolmen euron koko päivän kustannusta ei voi liian kalliinakaan pitää vaikka se kolme euroa ilmaista paikkaa kalliimpi onkin.
Birdlifen viestintäasiantuntija Jukka Hintikka aloitti tervetuliaispuheen lähes välittömästi alueelle ehdittyäni. Lavaesityksistä ehdin sivukorvalla kuunnella Patrik Lauhan haastattelun, jonka aiheena oli Muuttolintujen Kevät-sovellus, sen kehitystyö ja muu asiaan liittyvä. Patrik korosti, että pelkästään tekoälymallin määritykseen perustuvia havaintoja ei ole syytä syöttää Tiiraan tai muihinkaan havaintojärjestelmiin, vaan ihmisen on edelleen tarpeen todeta, onko kaulushaikaran tunnistuksessa sittenkin kyse esim. ohi ajaneesta kuorma-autosta tms.
Toisena lavaesityksenä kuuntelin Martti Harion synkkää kerrontaa fuscus-selkälokin kannan tilasta tai pikemminkin heikon tilan edelleen kiihtyvästä heikkenemisestä. Trendin jatkuessa tällaisena, pesivien parien määrä putoaa kominumeroisiin lukuihin pahimmillaan jo ensi vuosikymmenen aikana. Tämä show ei kuulostanut lainkaan mukavalta, mutta on parempi, että tutkittua tietoa kuitenkin on sen sijaan, että jutustelu kannankehityksestä perustuisi mutuun, astrologiaan tai poliittiseen propagandaan.
Isoista optiikkavalmistajista Zeiss ja Sonyä lukuun ottamatta kameravalmistajat loistivat poissaolollaan. Sony järjesti jopa johdetun kuvausretken, jonka aikana oli mahdollista kokeilla heidän kalustoaan käytännössä. Esillä oli täyskennorunkoja A7:sta A1:een ja pikkukennoisista ainakin A6600. Putkia ja jatkeita riitti mustista versioista aina uutukaiseen 400-800 mm zoomiin saakka. Näihin tutustuminen jäi käsihipelöinnin tasolle eivätkä Sonyn miehet luvanneet RX10:stä vitosversiota vaikka nelosenkin valmistus on ainakin toistaiseksi päättynyt.
Fokan osastolla katselin Leican Noctivid 10×42-kiikarin läpi. Tämä oli aika vakuuttava vekotin. Ei sekään nyt tietenkään suoraan aurinkoa vasten katselua siedä, mutta kaikkialle muualle, myös vastavaloon, katsellessa kuva oli reunoja myöden aivan Swarovskin NL:n veroinen. Näitä kahta ei tässä tilaisuudessa pystynyt vierekkäin vertaamaan, mutta erot lienevät pieniä. Osastolla oli esillä myös Leofoto-jalustoja ja videopäitä. Vaikuttivat jämäkilta ja keveiltä. Myös näihin pitää tutustua paremmin.
Focus Nordic oli raahannut paikalle kattavan valikoiman Kowa-kaukoputkia. Olen aiemminkin katsonut suositun 99-millisen uutuusmallin läpi eikä nytkään tarvinnut pettyä. Kuva on erittäin hyvä tässäkin. Vertailu Swarovskin kanssa vierekkäin voisi olla mielenkiintoinen. Kun tilaisuus tarjoutui, vilkaisin myös TSN-55:n läpi ja on kyllä kowa peli tämäkin varsinkin kun sitä vertasi viereisen jalustan TSN-501:een. Onhan noissa toki kymmenkertainen hintaerokin, joten jotain eroa pitää ollakin.
Swarovskin osastolla suurin mielenkiinto taisi, Teemu Sirkkalan jälkeen, kohdistua NL Puren pinnoitusongelmiin. Muuten standillä tuntui olevan jopa hiljaista. Kokeilin ATC-putkea, joka oli patrioottisesti kiinnitetty Swarovskin jalustan ja videopään päälle. Aika vakuuttava oli tämäkin kokonaisuus. Keveys oli käsin kosketeltavaa.
Muista väline-esittelijöistä olisi saattanut olla paikallaan vierailla myös Hikmicron osastolla, mutta siellä oli jatkuvasti niin paljon väkeä, että juuri kolmea metriä lähemmäs standiä ei ollut asiaa. Hikmicron kalustoa tuli kyllä kokeiltua juuri ennen joulua Sukulan ampumaradalla ja esittelijäkin oli sama, joten tässä ei välttämättä jäänyt paitsi juuri mistään. Uusia laitteita on kevään aikana julkaistu, mutta auringonpaisteessa testaamisesta ei juuri mitään olisi selvinnyt. Pulsarin standi vaikutti erittäin hiljaiselta Hikmicroon verrattuna.
Suurin osa messuilla viettämästäni ajasta kului erilaisissa miniparlamenteissa. Melkein heti saapuessani yhytin aiemmin viikolla MS Utölläkin tapaamani Riku Ruuskasen, joka kertoi Lintumessujen takia päättäneensä Jurmon retkensä hiukan etuajassa. Söderlingin Kimin ja Hilkan kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ja rakennettua Haliaksen uutta majoitusrakennusta virtuaalisesti. Kimi oli toki ollut paikalla ihan fyysisestikin. Lasse Lehmusvirran kanssa katselimme Kowan putkia ja vaihdoimme kokemuksia harrastusoptiikasta niin hyvässä kuin pahassa. Ja niin edelleen.
Lintuvarusteeseen jonottaminen otti myös aikaa. Tilat ovat pienet ja kun sisälle on ahtautuneena toistakymmentäkin ihmistä, liikkuuminen alkaa olla hankalaa. Tämä tilanne vallitsee tietenkin vain juuri Lintumessujen aikana. Muulloin siellä saa enimmäkseen olla itsekseen. Sadekuuron päättymisen jälkeen sisätilat tyhjenivät ja pääsin rynnimättä tutustumaan myymälän valikoimaan.
Muut esitykset jäivät odottamaan seuraavia messuja, kun joskus ennen iltapäiväyhtä lähdin ajelemaan kohti kotia. Ihan mukava visiitti tämä taas muutaman vuoden tauon jälkeen.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.