Elokuussa en ole käynyt Utössä, ellei viimevuotista ruostekurkkusirkkubongausta huomioida. Silloin riitti lämmintä ja vielä lämpimämpää oli nyt. Koskaaan aiemmin en ole saaressa viettänyt näin paljon aikaa T-paidassa. Kahtena päivänä oli lisäksi lähes tyyntä. Lämpötilat eivät nousseet juurikaan yli 20 asteen, mutta jo sekin tuntuu kuumalta kun varjopaikkoja ei juuri ole. Meren olosuhteita tasaavien ominaisuuksien ansiosta elokuu onkin Utön lämpimin kuukausi.
Edellisestä käynnistä on aikaa jo reilu puoli vuotta, mutta nyt taas maanantaina 11.8. kello oli lähdön merkiksi laitettu soimaan aamuneljältä. Japanilaisvalmisteisen perheauton nokka kääntyi Paraisten suuntaan melko pian puoli viiden jälkeen. Kiirettä ei ollut ja pikaisten evästelyjen jälkeen lauttarannassa oltiin jo tuntia ennen laivan lähtöä.
M/S Utön puomit olivat vielä kiinni, mutta kanssamatkailijoita oli paikalla jo jonkin verran. Turistisesonki ja aurinkoinen sää vetää väkeä ulkosaaristoon. Lintumatkaajia nousi kyytiin itseni lisäksi vain Jurmon lintuasemalle matkaa tehnyt Riku Ruuskanen.
Laivamatka eteni leppoisasti. Isojen sääksenpoikasten ja Nötössä yli lentäneen vaalean muodon merikihun lisäksi ei juuri muuta näkynyt. Liikkeellä oli lähinnä lokkeja ja merimetsoja. Ruokit, melanitat ja muut merilinnut olivat jossain muualla ja riskilätkin olivat poistuneet pesimäkallioltaan.
Jossain Bokullan paikkeilla pörrässi rajavartiolaitoksen Airbus-helikopteri OH-HVG, joka on aikoinaan ollut mukana Estonian pelastusoperaatioissa ja myöhemmin käynyt läpi ison modernisointiprosessin. Olen nähnyt saman kopterin aiemmin 2000-luvulla jossain Turun seudulla.
Utössä hotelli on keväällä vaihtanut omistajaa ja samalla koko henkilökunta näyttää vaihtuneen. Tämä näkyi kangerteluna mm. sisäänkirjautumisen ja ruokailun sujuvuuden osalta. Lienee alkukankeutta tai ainakin toivon niin.
Parin ensimmäisen saaressa vietetyn tunnin aikana olin kirjannut neljä uutta Utö-pinnaa, mutta suunta oli jyrkästi laskeva sillä sitä hauskuutta riitti vain juuri tämän verran.
Kylän raitille ehdittyämme havaitsin pääskyparven ahdisteleman varpushaukan lentävän jostain luotsiaseman suunnalta ja pysähtyvän korkeapiippuisen talon edustan kellarirakennuksen oven pieleen. Muutaman etäräpsyn ansioista havaitsin niin minun kuin mobbaavan pääskyparvenkin erehtyneen määrityksessä. Kyseessä oli käkinuorukainen, jollaisia saaressa oli pyörinyt jo parin viikon ajan ja joita riitti lukuisia edelleen.
Maanantaipäivän muita havaintoja olivat koko retken ajan runsaslukuisina esiintyneet tuulihaukat, joita majakan lähettyvillä lekutteli samanaikaisesti parhaimmillaan seitsemän yksilöä. Myös muuttavia nuoria ruskosuohaukkoja esiintyi runsaasti. Saaren ravintotilanne vaikutti juuri näiden lajien kannalta erinomaiselta, sillä pulleita jyrsijöitä vilisti vähän joka paikassa. Mahtaako tämäkin osaltaan olla seurausta kettukannan keinotekoisesta harventamisesta?
Tiistain 12.8. aamustaiji tarjosi merellä tapatuvan liikkeen kannalta vaisuinta menoa, mitä olen Utössä kokenut. Merimetsojen ja lokkien lisäksi ainoaksi merilintuhavainnoksi kahden tunnin ajalta jäi jossain hyvin etäällä Trattenin takana lännen suuntaan matkannut kolmen linnun porukka. Oletettavasti olivat ruokkeja, mutta varma määritys ei etäisyyden takia onnistunut. Lähiluodoilla ja ruokailupaikkaa vaihtavina näkyi jonkin verran kahlaajia ja etäämmällä hylkeitä. Pilkkasiipien pesinnät näyttivät onnistuneen hyvin, sillä luotsiaseman edustalla uiskenteli useampia poikueita.
Puolen päivän aikoihin Itärannalta palatessamme, polulla tepasteli kolme naarasteertä. Oletettavasti porukassa oli emo ja kaksi poikasta. Onnistuin ottamaan muutaman valokuvan ennen kuin linnut katosivat jonnekin raripuskan kätköihin.
Tiistai on ollut saaren turistipäivä jo muutaman vuoden ajan. Yhteysalus viipyy silloin Utössä kolmisen tuntia mahdollistaen päiväretket mantereelta. Saaren kaikki mahdolliset matkailupalvelut ovat tuolloin käytössä. Pistäydyimme tällä kerralla Pikkutylliin toteutetussa Park Victory-näyttelyssä, jossa olen käynyt aiemminkin, mutta olihan tuo ihan kokemisen arvoinen toistamiseenkin.
Keskiviikkona 13.8. ilma oli heti aamulla hyvin lämmintä. Tuulta ei ollut myöskään juuri nimeksikään ja niin kummalliselta kuin asia tuntuukaan luotsiasemalla tuli hiukan hikikin. Myös Jorma tuli tänään aamustaijille ja löysikin pari laivalinjaa pohjoiseen matkaavaa tummaa kihua sekä yksinäisen riskilän Pattskärin länsipuolen pikkukiviltä. Muuta ei aiemmin havaitsemani viiden pilkkasiiven itään matkaavan parven lisäksi näkynytkään. Jorma löysi lähiluodoilta aikuisen tundrakurmitsan ja nuoren kapustarinnan. Samoilta nurkilta löytyi vielä varsin punaisessa puvussa oleva aikuinen kuovisirri. Näin kuovisirrin myös tiistaina, mutta kyseessä oli eri lintu, joka oli jo lähes talvipuvussa.
Utössä on jo parin viikon ajan pyörinyt kesy nuori naakka, joka lähestyy ihmisiä ravinnon toivossa. Se liittyi seuraamme kun käynnissä oli jäätelön syönti kaupan terassilla. Lintu antoi ottaa itsestään kuvia noin 30 sentin etäisyydeltä ja nousipa se tepastelemaan kanssa-aterioitsijan lenkkitossun päällekin. Erityisen kiinnostunut se oli fleecetakkini vetoketjuista, joita se nokki perusteellisesti kunnes ilmeisesti havaitsi niiden olevan ravinnoksi kelpaamattomia.
Vesi on varsin korkealla eikä itärannallakaan oikein ole lietteitä. Jonkin verran kahlaajia siellä tästä huolimatta näkyi. Mukavimpana yllätyksenä karikukko, jollaisen olin pikaisena väläyksenä havaitsevinani liro-/suokukkoparvessa. Hetken päästä lintu ilmestyi rannan edustan kiville ruokailemaan ja määritys varmistui.
Itärannalla liikuskeli myös kohtuullisen suurikokoinen hämähäkki. Sen määritys on edelleen hiukan auki, mutta jokin kolmesta (tai käytännössä kahdesta) karhukkilajista se joka tapauksessa on. Suokarhukki ei käytännössä liene mahdollinen.
Enskäristä löytyi vielä kymmenkunta hemppoa sekä keltavästäräkki. Viimeksi mainittu lentävänä, joten epäselväksi jäi, oliko saaressa pesinyttä flava-alalajia vai jo pohjoisesta saapuneita thunbergejä.
Laiva lähti aikataulun mukaisesti iltapäiväneljältä. Jossain Bokullan paikkeilla näkyi pikkuluodolle laskeutuva tumma merikihu ja Nötön jälkeen vielä toinenkin. Pärnäisissä rantauduttiin hiukan iltakahdeksan jälkeen.
Lintumaailmassa vietetään hiljaiseloa, mutta reilu kuutisenkymmentä lajia sentään tuli havaituksi. Lisäksi sain eliksen itärannalla surisseesta etelänpäiväkiitäjästä ja mukavia kuvia erilaisista elämänmuodoista.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.