Norjaan

Sunnuntaina 1.6. oli taas tarkoitus siirtyä Norjan puolelle, mutta Aleksanteri Pikkaraisen Teppanansaaresta löytämä kiljuhanhi aiheutti paluun ylemmäs Tenojoen varteen. Kohteeseen saapuessani vain ruostesorsa oli paikalla, ei siis mitään kiljuhanheen viittaavaakaan, muutamaa metsähanhea lukuun ottamatta.

Melko pian pienempikokoinen harmaahanhi kuitenkin ilmaantui jostain. Kävi ilmi, että saaressa on hyvinkin hanhenmentäviä painanteita siellä täällä. Niihin mahtuu lintuja piiloon vaikka kuinka paljon. On aivan mahdollista, että kiljuhanhi oli paikalla jo eilisiltana ruostesorsaa katsellessani, vaikka silloin harmaahanhien sukua edustivat vain kolme metsähanhea. Jostain sellaisesta oletettu kiljukas pian kömpikin näkyviin.

Hanhi vaikutti muuten kelpaavan kiljuhanheksi vallan mainiosti, mutta silmärengas ei erottunut reilun puolen kilometrin etäisyydeltä juuri lainkaan. Erikoista, mutta silmärenkaan voimakkuus on yksilöllinen piirre ja ehkä se sitten voi olla tällainenkin varsinkin kun kyse mitä todennäköisimmin oli 2kv-linnusta. Lintu oli erittäin pienikokoinen, otsakilpi jatkui riittävän pitkälle täyttääkseen kiljuhanhen vaatimukset, pään muoto ja rakenne muutenkin oli hyvin kiljuhanhimainen ja vatsan kuviointikin oli sopivaa. Ainoa määrityksellistä epävarmuutta aiheuttava piirre oli silmärenkaan heikkous.

Silmärengasasiaa ihmetellessäni paikalle alkoi saapua väkeä joka suunnasta. Arjo Jokinen saapui ensimmäisenä, ja vielä kolme muuta retkikuntaa pienen ajan sisään. Kaikki pääsivät näkemään linnun ja ainakin lähes kaikki jäivät hämilleen silmärenkaan haaleuden osalta.

Nessebyssä oli pari jo parin päivän ajan viipynyt tiiralokki, joten nyt oli suunnattava sinne päin. Matka kulki Karigasniemen ja Kaamasen kautta Sevettijärven tielle. Sevettijärvi-Näätämö-reittiä en ole aiemmin kulkenut vaikka olen kummassakin kylässä käynyt. Silloin tein vierailun Norjan suunnalta. Tuon tien varrella on runsaasti pienempiä lampia ja palasia Inarijärvestäkin olisi katseltavissa. Noiden pikkujärvien linnustoa ei välttämättä tunneta kovinkaan hyvin, vaikka niistä voisi löytyä monenlaistakin mukavaa. Pysähtelin muutamalla veneenlaskupaikalla, levähdysalueella ja vastaavissa paikoissa. Kuikkia ja tukkakoskeloita löytyi, mitään sen ihmeellisempää ei. Kovin hiljaista on edelleen.

Ilmoitetulta järveltä tai Nessebyn alueelta muutenkaan en tiiralokkia löytänyt. Sitä ei oltu havaittu enää alkuiltapäivän jälkeen eli se lienee siirtynyt jonnekin muualle iltapäivän aikana. Kirkon rannassa näkyi laskuveden aikaan iso-, lapin- ja pikkusirrejä, punakuireja sekä jonkinlainen kokoelma alueen muita peruskahlaajia. Ei mitään merkittävämpiä havaintoja.