Lappiin piti taas päästä ja tällä kerralla ajatuksissa oli panostaa Varangin niemimaan paikkoihin ja mahdollisesti viettää pari päivää Slettnesissä merelle katselemassa. Suunnitelmat, vaikka realistisia olisivatkin, eivät aina toteudu. Tällä kerralla mutkat matkassa johtuivat omista valinnoista ja asioiden priorisoinnista, mutta niinhän tuo taitaa vapaissa demokratioissa tapahtua jo määrittelyn perusteellakin.
Tänä vuonna helatorstai tarjosi mahdollisuuden hieman pidempään retkiaikaan, joten matka pohjoiseen käynnistyi keskiviikkoiltapäivällä 28.5. Ensimmäinen pysähdys, tapahtui Lahdessa. Jossain minulle aiemmin tuntemattomassa lähiössä oli jo muutaman päivän viipynyt keltahemppo, joten eihän siitä voinut ohi ajaa. Jokin aika kului lintua hiukan väärässä paikassa odotellessa, mutta pienen kiertelyn jälkeen laulva lintu oli helppo havaita koivun latvasta, jossa se hyvin avoimesti lauloi.
Seuraavaksi kävin bongaamassa haarahaukan Varkaudessa. Tätä piti odotella jonkin aikaa, mutta jossain vaiheessa lokkien rääkynä yltyi niin, että oli selvää jonkin häiriötekijän ilmaantuneen lähistölle. Pienellä skannaamisella löytyi kuusessa istuva haarahaukka.
Ehdin illan aikana Heinävedelle ja täältä matka jatkui torstaina 29.5 kohti Kuusamoa, jossa olin jo joskus melko pian puolen päivän jälkeen. Pikainen pistäytyminen Rukalla ja Oivangin alueella eivät tuottaneet mitään. Konttaisella yksi sinipyrstö jaksoi vielä narskuttaa jossain kauempana. Ruokinta oli hiljainen. Vain kaksi kuvaajaa ja yksi orava liikkuivat siellä. Eteenpäin!
Myöhemmin iltapäivällä, tarkalleen klo 17:15 tuli hälytys idänkäestä Kuhmon pohjoisosissa. Olin aamupäivällä tullut ohi noin 50 kilometrin etäisyydeltä, mutta nyt palattavaa matkaa olisi jo yli 300 km. Vaikka käki voisi pysyä paikalla vaikka heinäkuulle saakka, riskiä sen häipymisestä ei olisi syytä ottaa. Tämä oli sentään vasta toinen havainto lajista Suomessa. Osoite navigaattoriin, täyskäännös ja etenemistä parasta mahdollista vauhtia. Pelko linnun häipymisestä ei ollut turha sillä paluumatkan aikaan sitä ei oltu havaittu enää noin pariin vuorokauteen.
Jokunen päivityshavainto ehti matkan aikana tulla, joten ainakin lintu vielä alueella viipyi. Saavutin kohteen joskus iltayhdentoista aikoihin. Kuuntelin jonkin aikaa edellisessä havaintopisteessä, joka oli varsin kaukana muista aiemmista. Mitään ei kuulunut, joten siirryin lähemmäs aiempia havaintopisteitä. Ehdin kuunnella ehkä noin vartin, kunnes alkoi varsin roima sade. Koko päivän ajamisesta ja aikaisesta herätyksestä johtuen nyt oli syytä vähintäänkin torkahtaa.
Kuviteltu torkahdus muuttui monen tunnin sikeäksi nukkumiseksi ja lintu oli tällä välin kuultu jo pariin otteeseen. Perjantaina 30.5. joskus aamuneljän jälkeen aloin taas kuunnella edellisten lähimpien havaintopaikkojen läheisyydessä. Puoli kuuteen mennessä usko alkoi olla koetuksella, mutta ajattelin, että tähän pitää uhrata vaikka koko seuraava vuorokausi. Aivan varmasti väkeä tulisi etelästä saakka ja porukalla lintu on helpompi löytää kuin yksin.
Sitten yhtäkkiä jostain aivan läheltä kuului kummallinen uliseva pulina ja sitten hiljaisuus. Ehkä vajaan viiden sekunnin kuluttua jatkui idänkäen kukunta. Ääni kuului jostain aivan läheltä, noin 50 metrin päässä sijaitsevasta kuusikosta. Sitten taas hiljaisuus ja minuutin kuluttua seuraava ulinajakso sekä perään kukuntaa. Tämä toinen sarja kuului jostain hiukan kauempaa, mutta edelleen aivan nauhoituskelpoisesti. Siirryin kohti autoa, josta suunnasta ääni kuului ja jossa nauhoituskalustokin oli. Lintu oli jälleen siirtynyt vielä hiukan kauemmas, mutta edelleen selkeästi kuuluen. Se puputti aktiivisesti, hiukan paikkaa vaihdellen ainakin sen vartin verran, jonka paikalla vietin. Laitoin päivityshavainnon maailmalle ja jatkoin kohti pohjoista.
Lintu loittoni kaiken aikaa, joten lyhyestä kohtaamisesta ei jäänyt minkäänlaista dokumentaatiota vaikka jopa valokuvaan olisi saattanut olla mahdollisuus.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.