LHLH whatsapp-ryhmään kilahti keskiviikkona 23.4. ilmoitus Forssassa, vanhan Finlaysonin tehtaan höyryvoimalan nurkissa laulavasta mustaleppälinnusta. Lintu oli tosin jo kadonnut jonnekin kauppakeskuksen suuntaan, mutta pitihän paikalle tietenkin lähteä.
Kovin pitkään ei tarvinnut etsiskellä kun kauempaa kuului ”täällä”-huuto. Lintu ei tätä arvostanut ja ehti häipyä ennen kuin kukaan muu ehti lähellekään havaintopaikkaa. Lämpökameran avulla se kuitenkin löytyi muutaman minuutin skannailuin jälkeen uudelleen ja nyt se pienen hyppelyn jälkeen jäikin rauhallisesti paikoilleen Loimijoen vastarannalle pienen lehdettömän puun alaoksalle.
Eräs kanssahavainnoija nouti kaukoputken, koska lintu näytti jotenkin erikoiselta. Kiikarilla tarkasteltuna huomio kiinnittyi melkein pelkästään siipipaneelin puutteeseen, ruskeansävyiset siivet eivät 10x-suurennuksella erottuneet joen yli. Putkella tarkasteltuna lintu vaikutti olevan vieläkin erikoisempi kuin kiikarilla nähtynä. Jonkin aikaa tapahtui pallottelua eri alalajien ja hybridien välillä, mutta viisasten kiveä tai konsensusta ei oikein löytynyt. Koska lintu kuitenkin oli laulanut mulelia, ja se sellaiselta enimmäkseen näyttikin, lajia sentään pidettiin varmana.
Etäisyyttä oli reilusti, matkan varrella risuja eikä valaistuskaan mitenkään priimaa ollut. Edes huonojen kuvien tuottaminen ei tahtonut onnistua ja niissäkään ei näkynyt kuin pieni osa lintua kerrallaan. Ehkä noin tunnin yrittämisen jälkeen eläin hyppäsi kertaalleen sen verran risuttomaan paikkaan, että edes jonkinlaisen kuvan ottaminen onnistui.
Tietokoneen isolla näytöllä tarkasteltuna tulokset eivät kaukoputkivilkaisun jättämästä jäljestä juuri poikenneet: siipipaneeli oli todella heikko ja varmaan osittain tämän serauksena siipi nytti liian ruskeilta. Lähinnä Svensson-Shirihai-käsikirjan avulla opin tuntemaan ns. ’paradoxus’-mulelin. Tämä on hyvin edistynyt 2kv lintu, jolla siipipaneeli yleensä näkyy heikosti ja siipisulat/peitinhöyhenet ovat vielä ainakin osittain jäljellä juv-puvusta. Kuvia tällaisista löytyy verkkohaullakin vaikka kuinka paljon.
Tämäkään päivä ei mennyt ainakaan ihan täysin hukkaan eikä uteliaisuudestakaan sakotettu tällä kerralla. Kun tämän näköinen mustaleppälintu seuraavan kerran ilmestyy näköpiiriin, ei tarvitse enää ihmetellä ainakaan aivan näin paljoa. Lintu on siis aivan tavallinen viime vuonna kuoriutunut gibraltarensis-alalajin mulelikoiras. Poikkeavan ulkonäön aiheuttaa hyvin pitkälle edistynyt höyhenpuku, mutta eiköhän tämäkin yksilö ensi kevääseen mennessä ala olla enemmän perinteisen aikuisen koiraslinnun näköinen.
Kuvat ovat taas sitä samaa mitä ennenkin, mutta asia selvinnee.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.