LHLH:n tammikuinen pöllöilta jäi muiden velvollisuuksien takia osaltani väliin. Koska TLY järjesti helmikuun lopussa samanaiheisen tapahtuman, osallistumispäätös oli helppo tehdä. Reilun tunnin mittainen ajomatka osin pimeässä, sateisessa säässä ei varsinaisesti houkutellut, mutta tästä huolimatta matkaan lähdettiin.
Tapahtuman järjestäjänä toimi TLY:n petotoimikunta yhteistyössä Turun yliopiston kanssa. Tilaisuus järjestettiin yliopiston tiloissa eikä paikalle saapunut monisatapäinen yleisö juuri kyseistä Natura-rakennuksen IX-auditoriota pienempään tilaan olisi mahtunutkaan. Artikkelin kuvat on nappailtu vanhalla kännykällä loisteputkien hohteessa.
Heti ovesta sisään astuessa selvisi, miksi paikalle on tultu. Yliopiston kokoelmista oli kaivettu esiin lähes jokaisen Suomessa tavatun pöllölajin edustaja. TLY:n Facebook-sivun mukaan esillä olivat kaikki Suomessa tavatut lajit, mutta minervanpöllöä en havainnut. Pöydällä komeili kuitenkin kaksitoista täytettyä lintua aina huuhkajasta varpuspöllöön. Harvemmin havaittuja lajeja edustivat tornipöllö ja kyläpöllönen. Kumpikin taitaa olla havaittu Suomessa kahteen kertaan.
Tilaisuuden juonsi TLY:n petotoimikunnan puheenjohtaja Jenni Lindstedt, joka lyhyen alustuspuheenvuoron jälkeen päästi ääneen ensimmäisen esiintyjän. Professori, pöllötutkija Toni Laaksonen Turun yliopistosta kertoi ensin yliopiston petolintututkimuksesta jatkaen kertomustaan omien varpuspöllötutkimustensa osalta. Mukaan mahtui kuvaus varpuspöllön esiintymisestä TLY:n alueella sekä kattavampi kuvaus pesimäbiologiasta, reviirikäyttäytymisestä ja mm. GPS-vastaanottimien käyttämisestä varpuspöllöjen liikkeiden seurannassa.
Seuraavan esityksen piti kuuluisa helmipöllötutkija emeritusprofessori Erkki Korpimäki, joka kertoi mm. helmipöllön pesimäbiologiasta, kannan taantumisesta sekä myyräsyklien vaikutuksesta helmipöllön pesimämenestykseen. Lopuksi hän kertoi myyvänsä tilaisuuden päätteeksi suomenkielistä, melko tuoretta Helmipöllö – metsän ja ihmisen hyvinvoinnin vartija-kirjaansa.
Kymmenen minuutin jaloittelutauon jälkeen ohjelma jatkui dosentti, pöllötutkija Patrik Karellin esityksellä lehtopöllön värimuotojen geneettisistä eroista ja näiden tutkimuksesta. Show tarjosi yksityiskohtia jo aiemmin tiedossa olleen ruskean värimuodon yleistymisen syistä. Lumikerroksen paksuus ja talven keskilämpötila korreloivat vahvasti ruskean värimuodon talvikuolleisuuden kanssa. Harmaat lehtopöllöt selviävät talvesta merkittävästi paremmin.
Kaikkia syitä ilmiön takana ei tunneta, mutta ruskean muodon jonkin verran korkeampi energiankulutus saattaa olla yksi vaikuttava tekijä. Koska talvet ovat muuttuneet leudommiksi, ruskeat lehtopöllöt selviävät yhä paremmin ja koska lehtopöllön harmaa väri on resessiivinen ominaisuus, ruskeiden pöllöjen osuus kokonaiskannasta on nousussa.
Viimeisen esityksen aiheena oli huuhkaja. Petolintuharrastaja Teemu Honkanen on rengastanut huuhkajia mökkeilyseuduillaan Etelä-Savossa sekä runsaammin TLY:n alueella, erityisesti saaristossa. Esityksen aikana kuultiin paitsi huuhkajan käyttäytymisestä pesimäaikaan ja sen ulkopuolellakin, myös autenttisia kertomuksia rengastusretkillä tapahtuneista kommelluksista.
Useimmiten huuhkajan äänistä kuullaaan koiraan ”laulua” eli kumeaa kaksitavuista reviirihuutelua. Esimerkki tässä.
Honkanen höysti esitystään huuhkajan harvemmin kuultuja ääniä matkimalla. Ainakin naaraan varoittelua ja poikasten kerjuuääniä kuultiin. Esityksen aikana korostettiin useaan kertaan välttämään vierailua huuhkajan pesäpaikoilla maaliskuun alusta aina kesäkuun puoliväliin saakka, sillä huuhkaja hylkää herkästi pesänsä. Juhannukseen mennessä poikaset ovat jo maastossa ja emot ovat panostaneet niin paljon resursseja munintaan, hautomiseen ja poikasten kasvattamiseen, että hylkäämistä ei enää tapahdu kovin herkästi.
Maailmalla tunnetuin pöllö lienee Harry Potterin Hedwig, joka on tietenkin tunturipöllö. Tunturipöllö on globaalistikin hyvin harvalukuinen laji, jonka pesäpaikkojen sijainti on tarkasti varjeltua tietoa. Tunturipöllö pesii Suomessa vain aivan parhaina sopulivuosina ja silloinkin poikasten lentoon saakka selviytyminen on epävarmaa. Tunturipöllöä ei tapahtumassa käsitelty mitenkään muuten kuin, että täytetty todennäköinen koirassyksilö oli tuotu saliin ihasteltavaksi.
Mitään mullistavaa uutta tietoa tilaisuus ei tarjonnut, mutta mielenkiintoinen tapahtuma hienoine esityksineen on paikkansa ansainnut. Tällaiseen tilaisuuteen tulee mielellään uudelleenkin.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.