Herätyskello aktivoitui noin aamuviideltä ja pikaisten aamutoimien jälkeen matka kohti etelää saattoi alkaa. Hangossa oli parin edellisen päivän aikana havaittu ainakin kaksi eri isolokkiyksilöä sekä yksi aroharmaalokki. Olisiko pari viikkoa aiemmin rantaan ajautuneilla kuolleilla kilohaileilla jotain yhteyttä nykyään varsin harvoin tavattavan lokkilajin ilmaantumisen kanssa? Tätä ei varmaan kukaan pysty täysin varmasti sanomaan, mutta lokkeja näkyi Hangon rannoilla tuhansittain. Edelleen löytyi myös jonkin verran kuolleita kaloja ja mysteerirasvapallojakin.
Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin Långörenin tyven. Heti aamukahdeksan jälkeen suoritettu pikainen skannaus paljasti navakan kaakkoistuulen tyhjentäneen rannat lokeista. Sama tilanne vallitsin myös Råuddenilla ja Neljäntuulentuvalla, mutta Kuningattarenvuoren uuden kerrostaloalueen rannalta lokkeja alkoi näkyä. Niitä näytti lentelevän Gunnarstrandin ja luotsiaseman välillä valtavia määriä. Etäisyyttä vain oli määrittämisen kannalta liikaa. Lähemmäs oli päästävä.
Seuraava kohde oli kalasatama, jossa tapasin ensimmäiset harrastajatoverit. Pääkaupunkiseudun aktiivisin porukka oli ollut katselemassa jo jonkin aikaa, mutta etäisyys oli edelleen ongelma. Gunnarstrandin kallioilta tuli varsin pian ilmoitus 2kv isolokista Tulliniemen kärjen suunnassa. Pohdimme porukalla uimarannan puolelle siirtymistä, mutta jäimme toistaiseksi sijoillemme.
Melko pian päätin lähteä Gunnarstrandiin ja koko muu sakki seurasi perässä. Muut jäivät pohjoispäähän mutta itse pidin parempana siirtyä rantaa pitkin lähemmäs suuria lokkiparvia. Muutaman sadan metrin etäisyydeltä löytyikin vahingossa melkein tyyni spotti, johon asetuin. Kovin pitkään ei tarvinnut katsella kun huomasin nuoren isolokin lennossa ihan mukavalla kuvausetäisyydellä.
Samalla kun aloin naputtaa päivitysviestiä, sellainen ilmaantuikin kalliolta katselevien toimesta. Olivat sieltä havainneet linnun hiukan ennen minua ja puhelimen räpläämisen seurauksena tietenkin kadotin sen. Kuvat jäivät tällä kerralla ottamatta.
Pistäydyin isomman sakin luona jos heillä vaikka sattuisi olemaan jotain muita havaintoja. Eipä ollut, joten lähdin kohti Stenuddenia, jossa pieni kangaskiuruparvi on viihtynyt marraskuusta alkaen. Viimeksi joulukuussa paikalla käydessäni lullulat jäivät löytymättä mutta aivan kärjen tuntumassa ruokaili sentään viiden niittykirvisen parvi. Nyt kangaskiururetken pilasi viesti 2kv isolokin löytymisestä Itäsataman venelaiturilta.
Noin viiden minuutin kuluttua perille saavuttuani Samuli Laaksonen kertoi isolokin vieressä patsastelevasta aroharmaalokista. Jossain vaiheessa cace asteli isolokin eteen peittäen sen kokonaan. Aroharmaalokin takana piilossa oleva isolokki ei ole aivan jokapäiväinen tilanne. Nyt etäisyys mahdollisti jonkinlaisen kuvaamisenkin, mutta otokset pääkohteesta edustavat jälleen matalaa dokumenttilaatua. Silti ne ansaitsevat paikkansa, koska ovat joka tapauksessa parempia kuin kokonaan ottamattomat.
Lähdin käymään Hangonkylässä ja kiertelin pohjoispuolen rantoja. Niistä ei löytynyt telkkiä ja tukkasotkia kummempaa. Lullulat löytyivät Stenuddenilta ja Itäsatamaan palattuani isolokki oli edelleen paikalla. Bongareita oli nyt sen verran vähemmän, että laiturin päässä sijatsevan huoltoaseman länsiseinän takaa löytyi tuulensuojainen paikka. Rupattelun ja kuulumisten vaihdon lomassa yritin katsella lintua huolellisesti ja otin vielä muutaman kuvankin.
Kello alkoi olla jo niin paljon, että oli aika lähteä kohti Forssaa ja siellä illalla pelattavan ringettepelin toimitsijatehtäviä. Paluumatkalla pysähdyin Perniön ABC:llä tarjoamassa itselleni eliskahvin ja elislaskiaispullan. Hieno reissu ja onneksi tuli tehtyä.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.