Aavikkotasku ei ole aivan jokapäiväinen laji täällä tundran rajamailla. Jostain niitä aina silloin tällöin tänne pohjan perukoillekin harhautuu. Lajin pesimäseudut sijaitsevat Pohjois-Afrikassa ja Keski-Aasiassa Kaspianmereltä lähes Korean niemimaalle saakka. Oletettavasti Suomeen harhautuneet linnut saapuvat tuolta itäisemmältä alueelta. Tämä on seurausta siitä, että linnun kompassissa etelä ja pohjoinen ovat vaihtaneet paikkaa. Tällöin kun muuttomatkan oli pitänyt suuntautua lounaaseen, lintu onkin lentänyt luoteen suuntaan ja aikansa jatkettuaan päätynyt Suomeen.
Näin oli todennäköisesti käynyt sillekin yksilölle, joka lauantaina löytyi kynnöspellolta Kaarinasta vanhan Piikkiön puolelta, Tuorlan observatorion läheltä. Tämä on ilmeisesti paikallisille harrastajille tuttu paikka, mutta monet muualta tulleet ihmettelivät paitsi osoitetta, lähestymisohjeita muutenkin. Kohteeseen olisi päässyt helpomminkin kun vain olisi lähtiessä selvittänyt mikä on oikea kohde eikä vain sokeasti luottanut Lintutiedotuksen karttapisteeseen ja ohjeisiin.
Oikeaan paikkaan löytäminen ei kuitenkaan ollut mitenkään liian vaikeaa sillä jo kaukaa pystyi erottamaan pellolla noin kymmenhenkisen väkijoukon. Lintu oli juuri saapuessani hypännyt ojamultavallin taakse ja pysytteli nyt piilossa. Muutaman minuutin kuluttua lintu löytyi hieman kauempaa, jonne se oli päässyt siirtymään ojavallin suojassa. Sijainti ei antanut sijaa kuvaamiselle, mutta määrityskelpoinen havainto sentään syntyi.
Lintu siirtyi pikkuhiljaa takaisin aiemmin kohti alkuperäistä löytöpaikkaa noin kolmenkymmenen metrin päähän katselijoista ja pian kamerat alkoivat rätistä. Paikalla oli useampi ”iso valkoinen” putki telejatkeineen ja tällaisella kalustolla syntyi aika näyttävääkin höyhenenterävää koko ruudun kokoista kuvaa. Pokkarikalusto ei aivan tällaiseen riitä, mutta jonkinlaisia otoksia sellaisellakin sentään syntyi.
Aavikkotaskun tärkein tuntomerkki on vaaleaan yläperään rajautuva lähes kokomusta pyrstö kun melkein kaikilla muilla oenanthe-taskuilla on pyrstössä joko (sub)terminaalijuova tai jonkinlainen T-kuvio. Juovat voivat olla kiilamaisia tai tasalevyisiä ja toimivat hyvinä taskulajit erottavina tuntomerkkeinä. Aiemmin Rovaniemellä havaitsemani koiraslintu kyyhötti sateisessa säässä kiven kolossa niin, että pyrstö ei havaintotilanteessa ollut oikein hyvin näkyvissä, mutta tämä yksilö ei pitänyt pyrstöään vakan alla. Toinen syksyinen tuntomerkki löytyy pyrstön tyven tuntumasta. Tuoreessa puvussa syksyisen aavikkotaskun yläperä on usein ainakin osittain hiekanruskea kunnes nuo sävyt puvun kulumisen myötä katoavat.
Tämä lintu on naaras. Koirasyksilöllä olisi jo tässä vaiheessa vuotta postjuvenaalisen sulkasadon jälkeen näkyvissä tummaa naamaria ja kurkkua. Iän määrittäminen tässä tapauksessa on haastavaa, sillä lintu oli tuoreessa puvussa eikä selviä sulkimisrajoja saati kuluneita höyheniä näy. Nämä harhailevat linnut tuppaavat kuitenkin pääosin olemaan nuoria, joiden kompassi on rikki synnynnäisesti. Muut kuin ensimmäistä muuttomatkaansa tekevät ovat jo vähintäänkin yhden kerran siinä onnistuneet, joten niiden harhautumisessa kyse on jostain muusta kuin perinnöllisestä poikkeamasta.
Määritystä tukevia seikkoja olivat myös jatkuva pyrstön heiluttaminen ja avoimesti hyvin näkyvillä paikoilla ”päivystäminen”. Molemmat kuuluvat aavikkotaskun tyypilliseen käyttäytymiseen.
Artikkelikuvan koirasyksilö on kuvattu Rovaniemellä 15.7.2022
Lähden matkaan vielä seuraavankin aavikkotaskun ilmaantuessa. En ole tähän lajiin vielä kyllästynyt.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.