Petopäivä

Petomuutto on kovassa vauhdissa navakasta etelänpuoleisesta tuulesta huolimatta. Lounais-Hämeen alueella on tähän aikaan vuodesta mahdollista havaita petoja enemmän kuin oikeastaan milloinkaan muulloin. Mitään varsinaista petomuuton valtatietä alueelta ei löydy, mutta pelloille jää syksyisin lepäilemään mukavia määriä suohaukkoja ja piekanoja. Päiväpetolintujen lisäksi ainakin sarvipöllöt, huuhkajat ja lehtopöllöt ovat äänessä syyssoitimen muodossa.

Perjantaina 27.9.2024 lähdin aamulla kohti Ypäjän peltoja hyvien petohavaintojen toivossa ja petolajimäärä muodostuikin ihan kohtuulliseksi. Yksilömäärä sen sijaan ei kovin kummoiseksi kohonnut ja varsinaisiksi muuttajiksi oli selkeästi tulkittavissa vain kaksi piekanaa.

Kuten syksyllä usein, säätilaa hallitsivat kuurosateet ja sumu. Auringon porotus ei tulisi havainnointia häiritsemään. Vaulammin pelloilta löysin ensimmäisen naaraspukuisen sinisuohaukan. Se liihotteli kevyessä sateessa suurin piirtein samoilla seuduilla noin 30-päisen harmaalokkiparven kanssa.

Varsanojan pelloilla parveili kymmenittäin kiuruja ja niittykirvisiä ja näkyihän siellä jo heti saapuessanikin yksi aikuinen sinisuohaukkakoiraskin saalistelemassa. Yksinäinen töyhtöhyyppä nousi sängestä naukuen ja poistui suoraa reittiä lounaan suuntaan. Pieni peippoparvi (ainakin järrejä ja peippoja) lenteli sinne tänne ja ihan mukava oli viiden taivaanvuohen ylilentokin.

Koska hiukan rankempi sadekuuro iski päälle, päätin käyttää sen ajan siirtymiseen Ypäjänkylän pelloille. Siellä suunnalla on tänä syksynä ollut varsin rauhallista eikä tämä aamupäivä tuonut asiaan muutosta. Ajelin myös Loimaan puolella sijaitsevan Haapasentien päästä päähän. Rauhalliselta näytti sielläkin. Rajalahdentien varrella lenteli vähintäänkin satapäinen kiuruparvi ja etäisiä rastaita.

Palasin Varsanojan vakioparkkiin, mutta sateen takia en noussut heti autosta. Tämä olosuhteiden seurauksena syntynyt ratkaisu saattoi olla hyvä kuvaamisen kannalta, sillä nyt saalistavia suohaukkoja tuli ihan lähellekin. Tätä pitää kokeilla uudelleen poutasäässäkin.

Melko pian havaitsin melko suoraan pohjoisen suunnasta suoraan kohti etenevän suurikokoisilta petolinnuilta näyttävän kaksikon. Koska ne lensivät suoraan kohti, juuri mitään tuntomerkkejä ei ollut näkyvissä ja vastatuulen takia edes siipien asento ei paljastanut saapujista juuri mitään.

Hiukan lähemmäksi ja alemmaksi saavuttuaan, pedot paljastuivat piekanoiksi. Plusmiikasta pikkuhiljaa lähemmäs valuessaan ne saivat kimppuunsa aggressiivisen variksen, jonka mobbauksesta onnistuin saamaan muutaman kuvankin.

Kotimatkalla poikkesin vielä Elonkierrossa pienellä kurppakierroksella, joka ei kuitenkaan tuotanut sen paremmin kurppia kuin satunnaiskirvisiäkään, joita niitäkin siellä päin silloin tällöin havaitaan. Sen sijaan petosaldo koheni pellosta nousseen naaraspukuisen ampuhaukan ja lähimetsikössä reviiriä pitävän kanahaukan verran.

Ja vaikka pedot tänään pääosaa esittivätkin, liikkeellä oli monenlaista muutakin mukavaa kuten vaikkapa isolepinkäisiä, jotka toki voitaisiin petolintuihinkin lukea ja kuvan hemppoparvi.