Pikkurareja Lounais-Hämeessä

Lämpimänä jatkuva syksy yhdessä sopivien ilmavirtausten kanssa on puskenut monenlaista pikkumukavaa tänne sisämaan suuntaankin. On vieraita Siperiasta, mutta aivan kotimaisia pesimälajejakin, joita ei liian usein täällä isojen muuttoreittien ulottumattomissa tavata.

Keskiviikkona 18.9.2024 Härmän Oskari lähetti paikalliseen WA-ryhmään tiedon aivan keskustassa jokivarressa ääntelevästä taigauunilinnusta. Ilmoitus tuli sopivasti työpäivän päättyessä, joten kohteeseen siirtyminen olisi teoriassa ollut erittäin helppoa, mutta pitihän tähänkin vähän kerrointa ottaa. Nälkä vaivasi ja kun seuraava viesti kertoi linnun olevan kateissa, päätin poiketa makkaraperunoille tässä välissä. Ravittuna sitä olisi mukavampi etsiäkin.

No tokihan lintu sitten löytyi uudelleen kun annoksesta oli vielä kolmannes jäljellä ja vaikka havaintopaikka sijaitsikin noin minuutin matkan päässä, otti ateriointi ja siirtyminen sen verran aikaa, että lintu ehti kadota uudelleen. Olisin varmaankin jättänyt ruokailun väliin jos kyseessä olisi ollut yhtään inoa kovempi laji.

No sitten erikseen ja  hiukan yhdessäkin kierrellen sain joka tapauksessa äänihavainnon noin tunnin kuluessa. Lintu oli siirtynyt noin sata metriä alkuperäisestä löytöpaikasta ja paikalle jääneet havaitsijat pyrkivät sitä siinä pitämään hallinnassa. Eihän se näin kähmyn tapauksen osalta mitenkään helppoa ollut, mutta edelleen noin tunnin kuluttua lintu kävin rantakoivussa näyttäytymässä. Osa ehti tämän havaita, osa ei.

Porukka hajaantui jo joskus ennen iltaseitsemää, osa tulisi vielä aamulla yrittämään. Lintu olikin aamulla ollut hyvin äänessä ja myös näkyvillä. Dokumenttikuvia oli saatu reilunpuoleisesti ja kaikki halukkaat olivat saaneet linnun hoidettua. Omalta kannaltani ino käyttäytyi harmittavan hankalasti kuvauksen kannalta ja siitä ei syntynyt edes suttuista dokumenttikuvaa.

Perjantaina 20.9.2024 Reijo ja Ulla Leino löysivät turkinkyyhkyn Matkusta. Lintu lienee oleillut paikalla jo pidempään, mutta juuri tuolla Humppilantien varrella retkeilyaktiivisuus on niin matalaa, että havainnoijan osuminen samaan aikaan paikalle turkinkyyhkyn kanssa on varsin epätodennäköistä. Sinne päin oli joka tapauksessa illalla mentävä, joten tämä tilaisuus avautui varsin sopivasti.

Töiden jälkeen oli tarpeen syödä hiukan, joten retken aloitus venyi hiukan. Paikalle ehdittyäini turkinkyyhky ruokaili löytöpaikassa ja sillä oli lajitoverikin mukana. Näitä liikkuu alueella siis ainakin kaksi. On hyvinkin mahdollista, että ovat jopa pesineet jossain lähistöllä. Tuolla suunnalla pesii runsaasti sepelkyyhkyjä ja ainakin joitain uuttukyyhkypareja. Ehkä olisi kevään tullen syytä retkeillä tuollakin. Turkinkyyhky on tehnyt vierailuja Lounais-Hämeessä ja oletettavasti pesikin Somerolla 2023, joten voi hyvinkin olla levittäytymässä sisämaan suuntaan. Salossa on kohtuullisen vahva turkinkyyhkykanta ja Loimaallakin laji pesii. Näistä ei ole kovin pitkä matka Someron keskustaan ja Matkuun.

Tein myös lauantaiaamuna piston kohteeseen havaiten yhden turkinkyyhkyn edelleen ruokailevan löytöpaikan risteyksen läheisyydessä. Kauempana kokomusta lintu ruokaili kahden variksen kanssa. Korppi varmaan, mutta pitäähän sitäkin vilkaista. Kiikarinsilmäys kertoi, että lintu on koko lailla varisten kokoinen eikä silloin missään nimessä voi olla korppi. Lintu oli liian kaukana kuvattavaksi tai ainakin määrityksen mahdollistavan kuvan ottamiseksi.

Kaukoputkea käyttökuntoon viritellessä koko porukka siirtyi ensin läheisen ladon harjalle ja siitä edelleen metsän katveeseen. Noki- tai mustavaris lintu joka tapauksessa oli. Kymmenen minuutin kuluttua havaitsin mustan linnun muutaman variksen seassa heinäpellossa aivan eri suunnassa. Miten se sinne oli onnistunut siirtymään? Onko näitä useampia?

No nyt lintu pysyi sen verran paikoillaan, että sain sen putkeen. Nokan tyvi näytti varsin tummalta, joten nokivariskin oli edelleen mahdollinen. Nokan muoto oli kuitenkin tasaisesti kärkeä kohti kapeneva ja pääkin vaikutti hieman kuhmuraiselta, joten kyseessä oli tänä vuonna kuoriutunut mustavaris. Niitä pesii lähimmillään ainakin Huittisissa, joten on voinut harhautua sieltäkin. Tai sitten on tullut jostain aivan muualta. Näin linnun vielä toistamiseen hiukan sivummalla, mutta tämän jälkeen sitä ei enää ole havaittu.

Kyyhky tai useampikin on havaittu edelleen lauantai-iltapäivän ja sunnuntain aikana. Ei kuitenkaan enempää kuin yksi kerrallaan.

Sunnuntaina ei löytynyt edes pikkurarareja, mutta jonkinlaisia petokuvia sentään syntyi. Eihän pienen resoluution ikivanhalla dokumenttipokkarilla varesvuo-sarjaan ole asiaa, mutta onnistuu sillä lentävien lintujen kuvaaminen paremmin kuin kännykällä. Kuvista saisi varmasti vielä paljon enemmän irti jos hankkisi esim. Topaz Labs:n AI-ohjelmia tai opettelisi hinkkaamaan kuvia gimp:llä, mutta ajankäyttö kuvaamisen parissa ulkona on merkittävästi mielekkäämpää kuin pikselinpiippaus olohuoneen nurkassa.