Perjantai-aamulla 13.9.2024 kilahti Lintutiedotukseen hälytys preerianaurulokista Säkylän Pyhäjärvellä. Kari Kekki oli löytänyt linnun Katismaan kalasataman liepeiltä. Pohjois-amerikkalainen suurharvinaisuus on löytynyt 80 kilometrin etäisyydeltä! Itsestään selvää on, että sinne pitää lähteä.
Preerianaurulokki on kotoisen naurulokin uuden mantereen puoleinen sisarlaji, joka pesii kolonioissa Kanadassa ja USA:n pohjoisosissa mantereen keskivaiheilla lähinnä Montanan, Pohjois-Dakotan ja Minnesotan osavaltioissa ja talvehtii Etelä-Amerikan itärannikolla. Kanta on elinvoimainen, joskin vahvuus on laskemaan päin. Lisäksi kannan vaihtelu on suurta ja tämän takia arviot eivät välttämättä ole kovin täsmällisiä.
Lokki oli hiukan levoton kuten sukunsa edustajilla tapana tuntuu olevan. Se lenteli milloin minnekin, mutta onnistuttiin aina löytämään uudelleen. Viimeisin päivitys, jonka mukaan lintu oli poistunut Säkylän keskustan liepeillä sijaitsevalta kynnettävältä sänkipellolta kohti Köyliönjärveä tuli hiukan iltapäiväyhden jälkeen. Lintua ei tämän jälkeen kello neljään mennessä ollut enää löytynyt.
Päätin kuitenkin lähteä noin tunnin ajomatkan päähän sillä etsijöitä varmasti tulisi paikalle kunhan muilta kiireiltään ehtisivät. Jos lintu edelleen alueella liikkuisi, mahdollisuudet sen löytymiseen olisivat ihan kohtalaiset mikäli etsijät vain hajaantuisivat sopivasti eivätkä pakkautuisi mihinkään tiettyyn yhteen pisteeseen.
Aloitin etsintäprojektin Köyliönjärven ympäristöstä lähes yksin. Ajoin Järvenpään kylästä järven itäpuolen tietä pitkin Kirkkosaareen peltoja skannaillen. Siltojen kohdilla katselin järven selälle ja saaren kannaksella, keväisin hyvällä kahlaajapaikalla, kyselin parilta kaukoputkimieheltä tilannetietoa. He eivät olleet havainneet naurulokkeja kummempaa.
Jatkoin matkaa Vinnarin tornille, josta Köyliönjärven pohjoispää on melko hyvin hallittavissa. Useamman skannauksen perusteella jouduin toteamaan sen olevan lähes lokiton. Yksittäisiä kala- ja naurulokkeja alueella kellui ja lentelikin, mutta kaivattua amerikanvierasta ei näkynyt. Lähdin jatkamaan etsintää pelloille. Reitti kulki ensin korjuutöiden kohteena olevien juurikaspeltojen halki takaisin Köylöön ja edelleen keräkaalivainioiden kautta Kirkkosaareen, johon oli nyt jo ehtinyt lukuisasti etsijöitä.
Pysähdyin tien sivuun kyselemään tilannetietoa Jouni Rytköseltä, mutta mitään uutta ei ollut ilmennyt. Etenin taas itäpuolen tietä aivan Köyliönjärven eteläpäähän Kankaanpään pelloille ja uimarannalle. Täällä olin käynyt viimeksi geokätköä etsimässä. Kätkö löytyikin tuolloin, mutta nyt etsinnän kohteena olevaa lokkia ei vaikka koko järven eteläpää Kirkkosaaren sillalle saakka oli kohtuullisesti näkyvissä.
Linnun viimeisellä havaintopaikalla näkyi ehkä parisataapäinen lokkiparvi kyntötöistä tekevän traktorin perässä ja pellon länsipuolta reunusti kaukoputkimiesten muuri. Kävin kyselemässä tilanteesta, mutta minkäänlaista havaintoa edes kandeista ei ollut. Tämä paikka oli sen verran hyvin vartioitu, että päätin jatkaa matkaa Pyhäjärven suuntaan.
Ensimmäisenä suunnistin kalasatamaan eli koko lailla sinne, mistä lokki oli löytynytkin. Pienen keskustelutuokion jälkeen totesin tässäkin kohteessa olevan riittävästi tarkkailijoita. Ajatuksissa oli siirtyä seuraavaksi muutaman kilometrin verran pohjoisen suuntaan Eenokinrannalle, josta avautuisi laajat näkymät Pyhäjärven selälle. Muistelin kuitenkin, että keskustan alueellakin olisi muitakin paikkoja joista järvelle näkisi. Niistä voisi katsella ensin.
Siirryin noin kilometrin verran etelän suuntaan, jossa venelaiturilla staijasi pieni porukka. Ennen kuin ehdin kysellä mitään, kuulin nuotitusta jostain linnusta. Oli se sitten mitä hyvänsä, jos jotain nuotitetaan tällaisessa tilanteessa, täytyy sen olla jotain parempaa. Kipaisin kaukoputken autosta ja melkein välittömästi löysinkin nuotituksen kohteen, joka maltillisessa väreilyssä ja matalassa aallokossa alkoi enemmän ja enemmän muistuttaa kohdelintua. Tummahko huppu edelleen niskassa, harmaa selkä ja vierellä muutama euroopanmallin edustaja verrokkina. Siinä se preerianaurulokki nyt oli!
Lintu kellui laiturin edessä jossain noin kilometrin etäisyydellä. Havaitsin nuotittajan olevan Jyrki Normaja, joka oli jo vartin verran katsellut lentävää lintua kun se oli vähitellen lähestynyt löytöpaikkaa noin kolmen kilometrin etäisyydeltä Vaskirannan ja Viljasaaren takaa. Samalla kilahti myös päivityshavainto. Lokki oli samaan aikaan havaittu myös toisaalta hieman etelämpää. Se olisi sieltä katsoen ollut jonkin verran lähempänä, mutta tuskin siitä sieltäkään olisi kelvollisia kuvia saanut. Toisekseen varmaan kaikki lähialueella päivystävät satakunta bongaria ryntäisivät sinne. Jäin siis tälle laiturille katselemaan.
Lintu uiskenteli edestakaisin lähellä rantaa noin puolen tunnin ajan, jolloin se lähti lentoon pohjoisen suuntaan. Vain hieman myöhemmin se oli löytynyt kalasataman edustalta kellumasta ja pysynyt tässä aina pimeän tuloon saakka.
Lähdin rauhallisesti ajelemaan Loimaan suuntaan ja siitä vielä pimenevässä, kuurosateisessa illassa Ypäjänkylän kautta Varsanojan pelloille, joilta ei muutaman pysähdyksen taktiikalla kuitenkaan enää löytynyt oikein yhtään mitään.
Artikkelikuva ei ole oma! Sen on ottanut sfitzgerald86, joka sallii kuvan käyttämisen CC BY 2.0-lisenssillä. Alkuperäinen kuva löytyy osoitteesta https://www.flickr.com/photos/27679816@N07/5074500627
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.