Perjantaina 16.8. oli vuorossa syvällisempi Varangin niemimaan pohjoisosien perkaaminen. Eihän yhden päivän aikana mitenkään perusteellista kuvaa alueesta saa varsinkaan kun edestakaita ajomatkaakin kertyy noin 400 km eikä näillä kapeille teillä kuitenkaan voi liikkua moottoritienopeuksilla.
Katuvalon päällä jossain hiukan Skiippagurran jälkeen ampuhaukka kyttäsi saalista. Sellaista ei tällä kerralla kohdalle osunut ja ilmeisesti minun kuvausponnistelujeni seurauksena haukka päätti siirtyä toisaalle.

Ensimmäinen varsinainen kohde oli Tana Brun ja Høyholmenin väliset korkeat kivikkorinteet, joilla tiedetään pesineen tunturihaukkoja. Tämän kesän tilanteesta minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, mutta eipä rinteitä skannaamalla juuri mitään voi menettääkään. Noin vartin pysähdys kahdessa pisteessä ei tuottanut pajulintua kummempia havaintoja. Onneksi odotukset eivät olleet mitenkään hirmuisen korkealla.
Näillä seuduilla pitäisi hiiripöllön havaitseminen olla jopa todennäköistä, mutta eipä näkynyt niitäkään. Austertanan laguunin rannalla tähystelin vielä jonkin aikaa kahlaajia ja söin eväitä. Nuori suosirri, nuori mustaviko ja pari suokukkoa kunnioittivat kaunista auringonpaisteista säätä läsnäolollaan, mutta kovin hiljaista tuntuu lintumaailmassa muuten olevan.
Gednjen seuduilla oli edelleen kaakkureita ja sinne tänne siirtyileviä pieniä kapustarintaporukoita. Niin ja tietenkin niittykirvisistä!
Seuraavana kohteena oli Konsfjord ja viereinen Veidnesin niemi. Veidnesin parkkipaikalla aikaansa vietti ranskalainen vanhalla WV Transporterilla matkaa tekevä pariskunta. Heidän autonsa avattava katto ilmeisesti kärsi jonkinlaisista tuulihuolista sillä kattokankaan ympärille oli viritetty maastokuvioinen pressu tai vastaava. Parkkipaikalta näkyi myös kalatiiroja ja suosirrinuorisoa.

Lähdin nousemaan ylemmäs jonkin ison jalohaukan näkemisen toivossa. Niemellä pesii siis sekä tunturi- että muuttohaukka ja pesien suojelemiseksi alueella on jonkinlainen valvontakamerajärjestelmä. Ehkä juuri tämän vuoksi ylös rinteille johti jotain sähköjohdon tapaista. Tämänkään paikan tämän vuoden pesinnöistä ei minulla ollut tietoa.
Myös Veidnesin polut pölisivät helteessä mutta tästä välittämättä jatkoin kapuamista helteisessä säässä. Nousin Biotopen kojulle asti ja tapitin tämän ympäristössä niin merelle, alemmas oletettuun pesimärinteeseen kuin ylempiin kivikkorinteisiin. Havainnot jäivät niittykirvisiin ja yksinäiseen tuulihaukkaan vaikka vietin paikalla hyvän tovin. Merellä toki liikkui lokkeja, merimetsoja, riskilöitä ja melkoisia määriä isokoskeloita.

Takaisin tien päälle oli lähdettävä mikäli mielisin vielä päivänvalon puitteissa ehtiä käymään Store Molvikissa. Kjølnesin majakka tarjosi tuulensuojan ja kertakaikkisen hienon merimaiseman lisäksi mm. retken ensimmäisen pikkukajavan ja runsaasti riskilöitä. Valkoinen majakka apurakennuksineen muodostaa vallan komean kokonaisuuden kuten norjalainen arkkitehtuuri ainakin täällä pohjoisessa tekee yleisemminkin.


Berlevågin keskustassa huomasin sielläkin pesivän jonkin verran pikkukajavia, joten majakalla näkemäni tämän vuoden poikanen saattaa hyvinkin olla aivan paikallista kantaa. Store Molvik sijaitsee lähes koko matkan tunturijonojen muodostamassa kanjonissa kulkevan hiekkatien päässä aivan Tenovuonon itärannalla. Se on Varangin niemimaan lounaiskolkan päätepiste, josta ei ilman venettä enää edemmäs pääse. Täältä havainnoiksi kertyi isokoskeloiden lisäksi muutama tukkasotka ja yllättäen myös niittykirvisiä.

Paluumatkalla pysähdyin katselemaan merelle Berlevågin pohjoisemman aallonmurtajan tyvelle. Merellä ei juuri mitään näkynyt, mutta kivikosta löytyi niin keltavästäräkki, kirvisiä kuin nuori pulmunenkin! En päässyt naulaamaan luotokirvistä vaikka yhden linnun kohdalla vahva epäily siihen suuntaan kohdistuikin.

Matkan jatkuessa linnuntietä noin neljän kilometrin etäisyydellä Veidnesistä, havaitsin julmetun kokoisen jalohaukan yrittävän iskeä matalalla rannassa oletettavasti kävelleen lokin kimppuun. Lokki kuitenkin onnistui väistämään ja haukka jäi ilman saalista. (Nuori) tunturihaukka! Pääsin katselemaan lintua melko läheltä auton ikkunasta mutta kun sain auton pysäytettyä edes jotenkin turvalliseen paikkaan, lintu oli jo kadonnut jonnekin ylärinteen kivikoihin enkä sitä enää kuvattavaksi löytänyt.

Lyhyt pysähdys sateisilla jalohaukkarinteillä ennen Tana Bruta ei tuottanut enää mitään, mutta olihan sitä jo tässäkin yhdelle päivälle.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.