Vaikka vietetään vasta elokuun alkupuolta alkaa syksyn tulo näkyä monella tavalla. Useiden kasvien kukinta on päättynyt jättäen siemenet odottamaan joko tuulen kosketusta tai ruoansulatuskanavaan päätymistä. Ikuisen valon aika joutuu väistymään, illat hämärtyvät ja yöt viilenevät.
Monet linnut ovat jo poistuneet kohti talvehtimisseutujaan. Naurulokkien kirkuna on vaiennut. Jäljellä on enää joitain individualisteja joista ankarimmat jäävät haastamaan ottamaan mittaa pohjoisen talvesta. Jokainen tervapääskyt lähtee syksyn aikana Suomesta kohti Afrikkaa, mutta jokin määrä niitä edelleen täällä pesimisseuduillaan viivyttelee.
Emoriippumatonta elämää aloittelevat pikkulepinkäisnuorukaiset ovat myös yksi alkavan syksyn merkki. Pikkulepinkäiset palaavat pohjoiseen suurin joukoin vasta toukokuun puolivälin jälkeen ja viimeiset vasta kesäkuun puolella.
Pesinnän aloittaminen voi venyä heinäkuun puolellekin, joten kaikki poikaset eivät nyt elokuun puolivälissä ole välttämättä vielä edes itsenäistyneet. Tämä on kuitenkin vuoden parasta aikaa näiden havainnointiin ennen kuin ne poistuvat talveksi kauas Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan.
Kivitaskujakin alkaa taas näkyä piilottelevan pesimäkauden jälkeen.
Lounaishämäläinen peltomaisema alkaa paikoitellen näyttää varsin syksyiseltä. Sadonkorjuu odottaa alkamistaan eikä täysimittaisen viljakasvuston seasta ole kovin helppoa havaita muuttoaan aloitelevia suohaukkoja. Ehkä nekin odottavat puintitöiden alkamista koska saaliseläimet lienee puidusta pellosta helpompi havaita.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.