Maanantaina 14.10. tunnettu porilaisbongari Petteri Mäkelä laittoi niin sanotusti ilmaa pilliin ja puhalsi piippariin toistaiseksi kuluvan lokakuun kovimman havainnon. Luvian Verkkorannan satamassa oli edellisenä päivänä kuvattu valkoposkitiira. Ei siis valkosiipi- vaan valkoposkitiira. Edellisen kerran sellainen oli havaittu Suomessa miltei vuosikymmen sitten.
Eilen oli eilen ja tänään on tänään, mutta pian pieni kohteeseen suunnannut paikallisharrastajien ryhmä pääsi todistamaan linnun olevan edelleen paikalla. Päivän ainoa asiakaspalaveri tietenkin venyi reilusti suunniteltua pidemmäksi, mutta pääsin lopulta matkaan kuitenkin ihan kohtuullisen ajoissa.
Autonavigaattorin ja GoogleMaps:n näkemykset parhaasta reitistä erosivat merkittävästi. Tuulilasigarmin pyrkii lähes viimeiseen saakka pysymään poissa mistään valtatietä pienemältä reitiltä ja sen ehdotus oli ajaa Porin kautta ja kasitietä Luvialle. Koska Google kuitenkin tarjosi yli kymmenen kilometriä lyhyempää ja muutaman minuutin nopeampaakin reittiä, valinta oli selvä.
Reitti tuntui jo alusta alkaen jotenkin tutulta ja kohta mieleen palasikin, että juuri tästä oli kuljettu yksi pelimatka Luvian jäähallille. Se jäi kuoppien ja mutkien ansiosta viimeiseksi, mutta nyt olin jälleen tien päällä menossa vain muutaman kilometrin päähän. Luvian jäähalli kaikessa koruttomuudessaan on yksi sympaattisimmista. Kylmyys on silmiin- ja varsinkin korviin pistävää, mutta toisessa vaakakupissa lämpimät yleisötilat ja varsinkin ateriapalvelut olivat joka kerta aivan huippua. Enkä muista menestyksessäkään juuri vikaa olleen.
Huolimatta siitä, että Verkkorannalla on parkkipaikkoja vaikka kuinka, bongareita saapui niin, että autonmentävää koloa joutui jo vähän tarkemmin katsomaan. Paikalla oli tietenkin vahva edustus PLY:stä, joskin läheltä tulleet alkoivat olla poistumassa. Tiirailijoita oli ehtinyt saapua sankoin joukoin valtakunnan lounaiskolkalta, mutta pääkaupunkiseudun kolonna oli edelleen enimmäkseen matkalla.
Lintu löytyi käytännössä heti kun nousin autosta ulos. Se tosin lensi välittömästi etelän suuntaan katveeseen kuten oli ajoittain tehnyt niin kauan kuin paikalla tarkkailijoita oli ollut. Viiden minuutin kuluttua se palasi sukellellen takaisin, istahti hetkeksi merkkipoijun nokkaan ja jatkoi saalistusta. Tätä kuviota se läsnäolijoiden suureksi riemuksi toisti ainakin koko sen ajan kun itse paikalla vietin.
Sataman alueella havaittiin muitakin, erityisesti lokakuulla mukavia lajeja. Sääksi pistäytyi sukeltelemassa, palokärki huuteli, valkoselkätikka oli pistäytynyt ranta-alueella ja ilmeisesti vielä pikkutikkakin kiikitti nuorien koivujen latvustossa.
Valkoposkitiira lenteli räksällä kuvaamisen kannalta harmillisen kaukana. Mitään ruuduntäysiä höyhenenteräviä otoksia ei syntynyt, mutta jonkinlaista dokumenttimateriaalia kuitenkin. Arto Halttunen oli taas paikalla ja Canonin 600-millisellä + telejatkeella R5:n reiluun kroppivaraan yhdistettynä, syntyi jälleen kerran huippukuvia.
Porissa olisi ollut vielä useampikin mukava bongattava laji. Langouran lavalta olisi saattanut havaita pronssi-iibiksen, Tahkoluodossa hippiäisuunilinnun, Yyterissä ainakin pulmussirrin ja Kuuminaisissa oli tarjolla reilusti sorsia sekä punajalkaviklo. Koska nälkä vaivasi ja valokin alkoi käydä vähiin, päätin näistä välittämättä palata Forssaan.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.