Säätiedotuksen mukaan Lounais-Hämeeseen olisi luvassa jopa parin tunnin poutajakso sunnuntaina puolenpäivän aikoihin. Tämä ei kiinnostanut lainkaan kun 19.9. perjantai-iltapäivällä asiaa tarkastelin. Utön ennuste vaikutti paljon paremmalta. Olisiko siellä majoituspaikkoja vapaana? Hotellilla oli eli varaus sisään sinne ja M/S Utölle myös. Melko pian oli aika vaihtaa työt repun pakkaamiseen ja suunnata kohti Pärnäisten lauttarantaa.
Nauvossa piti pysähtyä hankkimassa eväitä ja koska laivan lähtöön oli vielä reilusti aikaa ja keskustan grillikioskin pöydissä tilaa, valikoitui päivälliseksi lautasellinen makkaraperunoita. Ison ja maittavan annoksen jälkeen oli mukava ajella lauttarantaan. Siellä törmäsin viiden hengen raumalaisporukkaan, josta entuudestaan tuttuja oli ainoastaan porukan naisjäsen. Tämänkin onnistuin määrittämään varmuudella kuitenkin vasta laivassa. Matka taittui leppoisessa kelissä pääosin laivan kannella. Yllättäen Berghamn jäi väliin, mutta siinä säästetty aika kului täysimääräisesti kuormien purkamiseen Nötössä ja Aspössä. Matkalla ei mitään erityisiä havaintoja kertynyt.
Aspön pimeydessä lenteli vihaiselta kuulostanut rantasipi ja hiukan ennen Jurmoa ympärillä alkoi pörrätä laivan valoissa hyönteisiä pyytänyt pikkulintujoukkio. Olivatko muutolla vai mitä, mutta meno jatkui aina perille Utöhön saakka. Hotelliin kirjautuminen sujui noin yhdentoista aikaan joutuisasti, sillä matkustajakortteja ei tässä vaiheessa kyselty.
Lauantaiaamu 20.9. valkeni, tai pikemminkin harmeni, tihkusateisena. Lounaistuuli puhalsi melkein 10 m/s ja yrityksestä huolimatta luotsiasemalta ei sopivan suojaista paikkaa löytynyt. Porukkaa kertyi majakan itäkulmalle ja vajaan parituntisen aikana nähtiin muutama pieni alliparvi ja saaressa viikon verran viihtynyt nuori punajalkahaukkakin pyörähti näkösällä.
Kohtuullisesta tuulesta johtuen pikkulinnut olivat vähissä. Suurin osa varmaankin piilotteli jossain pusikoiden suojissa. Raumlaisse oliva nähnee pikkusiapo. Teeripariskunta ilahdutti myös ja illalla majakalla näin Kobbaneiden suunnasta saapuvan muuttohaukan, joka kuitenkin katosin Ormskärin kallioiden taakse. Tällaiset yksin tehdyt havainnot, joista ei ole valokuvia, eivät milloinkaan ole mukavia eivätkä varsinkaan Utön tapaisessa paikassa.
Hotellilla nautitun burgeri-illallisen jälkeen tuli uni ja nukuin iltaseitsemästä aamukuuteen.
Sunnuntai 21.9. tarjoili merellä lauantaita vilkkaampaa menoa kun nyt liikkeellä oli allien lisäksi mustalintuja, gavioita ja muutama ruokkikin. Aamun kruunasi 11 yksilön isosirriparvi, jonka Japi äkkäsi luotsiasemalta. Mitään erikoisuuksia, itärannalla käynnin lisäksi, aamuun ei enää mahtunut sillä laiva lähti jo kahdeltatoista. Matka taittui raumalaisporukassa paikallisen kielen erikoisuuksia opetellessa, merimiestarinoita kuunnellen ja silloin tällöin jotain epätoivoista luodoilla lepäilleiden kahlaajien määrittämistä yrittäen.
Lajimäärällä ei juhlittu, mutta pari uutta saaripinnaa osui kohdalle. Retken erityisantia oli raumalaissakin kanssa taitetut laivamatkat. Saaressa kohtaamiset jäivät lyhyiksi. Raumlaisist kolm ol paljaskontnissi ääriraumlaissi ja kaks jostai tullist tullei. Raumalaisista linnunnimistä tunsin entuudestaan oikeastaan vain rötön (räkättirastas) ja pikkukoskelon (tukkakoskelo). Uusina jäivät mieleen praku (koskelo/isokoskelo), kirkhakkine (naakka) ja riukhänt (västäräkki). Noista joku saattaa olla käytössä Rauman ulkopuolellakin.
Takana on jälleen yksi mukava miniretki ulkosaaristoon. Utöhön ei ihan helpolla kyllästy.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.