Räksän loppu I

Osa 1: historiaa ja vähän tätäkin päivää

Olen vuodesta 2018 alkaen käyttänyt Sonyn RX10 IV:tä eli räksää pääasiallisena valokuvauskoneenani. Kansikuvana on vanhin säilynyt räksällä ottamani kuva. Se on otettu 30.6.2018 Helsingin Vanhankaupunginlahdelta jostain Pornaistenniemen ja Lammassaaren välimaastosta. Kuvituksena tässä kirjoituksessa on kesäloman, eli heinäkuun lopun ja tähänastisen elokuun aikana räksällä ottamiani kuvia tarinoineen.

Satunnaisissa yhteyksissä käytössä on edelleen ollut Canonin vanhempaa täyskennokalustoa. Lintukuvauksessa, ainakin lentokuvien suhteen, tuo reilusti yli 10 vuotta vanha peililäpsytinkokonaisuus on jäänyt auttamattomasti kehityksen jalkoihin. Edellisen kerran yritin kuvata lentäviä lintuja Hangossa syyskuussa 2024, hiiri- ja mehiläishaukkojen muuton ollessa kiihkeimmillään. Nämä eivät ole lähellekään vaikeimpia kuvattavia, mutta keep rate jäi kyllä vaatimattomaksi. Paluuta entiseen ei ole vaikka suurempien ja staattisempien objektien, kuten vaikka jalkapalloilijoiden, kuvaamiseen kalusto on hyvinkin kelvollinen.

Vain Sony on valmistanut tällaista maastokelpoista, erittäin monipuolista kameraa. Vekotin on monen asian suhteen kompromissi, mutta kohtuullisen onnistunut sellainen ainakin minun käyttötapauksissani. Muutamia parannuksia siihen olisi toivonut, mutta toivo vitosversion kehittämisestä hiipui jo 2020-luvun alkupuolella. Sony on julkaissut muidenkin tuotteidensa päivitettyjä versioita kiihkeällä tahdilla ja kun tahti on hiipunut, uusia versioita ei kohdemalliin enää ole tullut. Nyt räksän valmistus on Sonyn ilmoituksen mukaan, ainakin toistaiseksi, lopetettu eikä niitä ole enää Suomesta, eikä varmaan maailmaltakaan, uutena ostettavissakaan. Käytettyjä tullee harvakseen myyntiin, mutta todennäköisesti ne myydään “heti” ja hyväkuntoisen laitteen hinta on korkeampi kuin uutena.

Miksi valmistuksen loppuminen kiinnostaa? No siksi, että yli kuusi vuotta maastossa kannettu, kolhuinen ja useampaan kertaan pudotettu kamera ei kestä ikuisuuksia ja kun vastaavia vekottimia ei ole hankittavissa, jotain pitää keksiä. Havahduin räksän loppuun liian myöhään ja monesti harkitsemani varalaitteen hankinta on jäänyt tekemättä.

Pokkareilla, joita ei nykyisin kännykkäkameroiden aikakaudella juuri enää kehitetäkään, ei ole mahdollista tuottaa oikein minkäänlaisia dokumentti-/määrityskuvia varsinkaan lentävien lintujen osalta. Puhelimilla onnistuvat selfiet, lomakuvat ja muut vastaavat, joihin aiemmin käytettiin pokkareita, joten minkäänlaisia pokkarimarkkinoita ei käytännössä ole olemassakaan. Ei myöskään tuotekehitystä niihin liittyen. Kännyköillä ei sitten taas, staattista makro- ja maisemakuvausta lukuun ottamatta, ole käyttöä luonto- eikä varsinkaan lintukuvauksessa. Digiskouppaukseen ne soveltuvat, mutta vaikkapa määrityksen tueksi otettavien pikaisten lentokuvien suhteen kännyköillä ei ole arvoa.

Järkkärikaluston raahaaminen kolmea metriä kauemmas autosta on hankalaa, kun mukana pitää kulkea vähintäänkin kiikari ja molempien pitää olla käytettävissä. Erilaisten hihnojen sekamelskaa selvittäessä kohteet karkaavat pahimmassa tapauksessa naapurikunnan puolelle. Kameran hidas käyttöönotto on ollut ongelma klipsillä vyöhön kiinnitetyn räksän kanssakin, mutta se on johtunut laitteen hitaasta käynnistymisestä sekä tiettyjen nappien herkästä tarttumisesta mihin tahansa eteen tulevaan. Näissä tapauksissa on kyse muutamasta sekunnista, mutta usein sekin on ollut liian pitkä aika ohi lentävien tunnistamattomien objektien suhteen.

Räksä painaa käyttökunnossa koko lailla 1000 grammaa. Järkkärikaluston osalta lähimmäksi tätä pääsisi Sonyn A6700 + SEL 70-350-kombinaatiolla, joka painaa noin tuplasti räksään verrattuna. Kokonaisuus on kuitenkin huomattavasti kookkaampi, joten sen vyöklipsissä roikottaminen ei liene kovin käytännöllistä. A6700 kroppikerroin on 1,5, joten teholliseksi maksimipolttoväliksi muodostuu 525 mm, joka sekin jää jälkeen räksän kuudestasadasta millistä ja telejatkeet eivät tässä kokonaisuudessa toimi. Valovoima jää tässä kokonaisuudessa toista aukkoa pienemmäksi, mutta kroppikenno sietänee ISO:a merkittävästi paremmin kuin räksä, joten tällä ei välttämättä ole merkitystä kunhan vain automaattitarkennus suostuu toimimaan. Joissain olosuhteissa 600 mm on liian lyhyt, joten tämä vaihtoehto tarjoaa, kalliimmalla hinnalla, vain heikennyksiä tärkeimmissä ominaisuuksissa. Merkittävistä asioista vain automaattitarkennus lienee räksää huomattavasti parempi. Muilla valmistajilla ei ole tarjota mitään tähän koko-, paino-, ominaisuus- ja ulottuvuusluokkaan.

Räksä on käytännössä ainoa kelvollinen laite, jota pystyy kantamaan mukana muun havaintovälineistön kanssa kun kuvaaminen ei ole pääasia. Jos kiikarin, painavan kaukoputken ja mahdollisen lämpökameran ohella pitäisi raahata vielä isoa järkkärikalustoa, kuvio muuttuu vähintäänkin hankalaksi. Mikäli kameraa voi pitää autossa (=harvoin) tai auton lähellä, raskaskin kalusto on OK kunhan se vain on kaiken aikaa käden ulottuvilla (=harvoin). En oikein näe muita vaihtoehtoja kuin käytetyn räksän hankkiminen varakalustoksi kunnes jotain parempaa ilmaantuu markkinoille. Jos retkeily tapahtuu pareittain tai pienissä ryhmissä, taakkaa on mahdollista jakaa niin, että osalla on kaukoputki, osalla kamera. Useimmiten näin ei ainakaan omalla kohdallani tapahdu.

Järkkärikalusto on maastojuttujen ohella kokonaan toinen tarina ja sitä pitää ajatella vaihtoehtona mukana raahattavalle kaukoputkelle, ellei sellaisena sitten toimi uudehko Kowan TSN-55 selässä kannettuna. Tuollaisessa tapauksessa pitää käytettävyyden kannalta miettiä tarkkaan missä järjestyksessä laitteet puetaan päälle ja TSN-55 pitää myös hankkia. Tästä sitten taas seuraa valinnan vaikeus sen suhteen, mitä milläkin kerralla ottaa mukaan. Jonkinlainen ratkaisuna saattaisi toimia universaali tasiteluvyö-tyyppinen kantolaite, johon tarpeen mukaan ripustellaan kulloinkin haluttuja laitteita ja jotain tällaista pitää ehkä jatkossa kehitelläkin. Se, että kamera on maasto-olosuhteissa repussa tai repun sisällä myyntipaketissa, ei ole ratkaisu ainakaan tähän ongelmaan.

Räksä ei ole näyttelykuvalaite. Sillä otettujen kuvien ei ole mahdollista kilpailla teknisessä laadussa täyskennojärkkäreiden kanssa. Mikrokokoisen valosensorin johdosta kohina on karmeaa jo ISO 3200:lla kun vanhakin täyskennolaite selviää kohtuullisesti nelinkertaisista arvoista, uudemmista puhumattakaan. Rx10:n vahvuus on keveys ja monipuolisuus. Vanhan sanonnan mukaan paras kamera on se, mikä on mukana. Räksä on sitä usein, koska sen pystyy ottamaan mukaan kuten puhelimen, lompakon tai kotiavaimen. Se on erittäin vahva myös makrokuvauksessa, sillä 600 mm maksimiulottuvuudella lyhin tarkennusetäisyys on vain 90 cm. Tämä tekee mahdolliseksi jalkojen juureen laskeutuneen hyönteisten kuvaamisen ja samalla säilyy valmius ohi lentävän arosuohaukan dokumentointiin. Tässä on sen ylivertaisuus omien käyttötarpeideni kannalta.

Voi Sony minkä teit! Ja voi minä mitä en aikoinaan tehnyt!