Kesäloma!

Keski-Eurooppaa vaivanneet helteet piinavat nyt maanosan pohjoiskolkkaa. Uusi ennätys päivien määrässä, joina Suomessa on mitattu yli 30 asteen lämpötiloja, on syntynyt. Vielä ei tiedetä kuinka pitkäksi putki venyy, mutta se on nyt kuudentoista päivän mittainen. Hyvää tässä on oikeastaan ainoastaan se, että maaliskuulta saakka piinannut pohjoistuuli on lopultakin väistynyt.

Kesäloma oli kuitenkin alkamassa ja hiukan viimevuotiseen tapaan tarjolle ilmaantui elislajeja peräti kaksin kappalein. Mietoistenlahdelta löytyi aamulla pääskykahlaaja, joka vain hetkeä myöhemmin määrittyi aropääskykahlaajaksi. Jo tätä ennen Yyteristä oli löytynyt mahdollinen valkoperäsirri, joka kuitenkin vaikutti jo poistuneenkin.

Perjantaina 25.8. suoritin työpaikalla vielä viimeiset lomaan liittyvät hienosäädöt ja lähdin kohti Mynämäkeä. Puolentoista tunnin matkan aikana saapui monta paikallaoloviestiä, joten mukavalta vaikutti tämä. Paikalta jo poistumassa ollut seurue opasti minut hieman pidemmällä lahden pohjukassa sijaitsevaan perhetorniin, josta lintu olisi hiukan lähempänä. Tai oli ainakin ollut. Näkyvyys tuolta oli kaiken kaikkiaan huonompi ja aurinkokin alkoi kääntyä vastaiseksi.

Tornia miehitti yksinään joku minulle tuntematon paikallinen nainen, joka kertoi kohdelinnun olevan aavistuksen kaislikon takana, mutta sijoillan ja näkyvissä aivan vesirajassa. Yhteistä nuottia ei oikein tahtonut löytyä mutta lopulta pääsin katsomaan lintua tämän avuliaan naishenkilön kaukoputken läpi. Tätä iloa riitti noin kolmen sekunnin verran, kunnes töyhtöhyyppäparvi ja sen mukana aropääskykahlaaja lähtivät lentoon laskeutuen jonnekin katveeseen. Paikalla viettämäni reilun parin tunnin aikana näin linnun vielä lennossa kahteen otteeseen.

Merihanhia ja jalohaikaroita Mietoistenlahdella. Mynämäki 25.7.2025

Läheiseltä pellolta oli löytynyt isohaarahaukka saalistuslennossa, mutta siitä ei näkynyt enää vilaustakaan kun takaisin kääntyessäni sitä vielä yritettiin Söderlingin Kimin porukan kanssa etsiä.

Kun olin jo takaisin arkiaskareissa nurmikonleikkuun parissa, Yyterin valkoperäsirri oli palannut ja onnistuttu määrittämäänkin. Taas matkaan! Ilta alkoi jo hämärtyä kun joskus lähempänä iltakymmentä ehdin Sannannokan torniin, jonka edustalla sirri oli edellisen kerran nähty. Tosin ei enää noin puoleentoista tuntiin. Ehkäpä se kuitenkin palaisi vielä.

Eipä tuo palannut ennen pimeän tuloa. Parkkipaikkaa kohti tallustellessa kävi mielessä, että jospa jäisinkin aamuun saakka, koska ei olisi kovinkaan mielekästä käyttää lähes neljään tuntia edestakaiseen ajoon ja jättää nukkuminen kokonaan väliin. Hain Tikkulan S-Marketista ensin hiukan evästä ja siirryin yöpuulle. Yöpyminen ilman minkäänlaisia varusteita oli tietenkin hiukan hankalaa, mutta kun parempaakaan varustusta ei mukana ollut, näihin oli tyytyminen. Parkkipaikalla yöpyi muutama muukin samoilla asioilla oleva henkilö.

Lauantaina 26.8. aamuviiden aikoihin aurinko paistoi mukavan matalalta ja myötäisesti tornin edustan särkille. Rarisirriä ei näkynyt. Lukemattomien skannauskertojen jälkeen havaitsin suosirrien seassa mahdollisen kandin. Vieressä skannaileva Arto Halttunen oli samanaikaisesti plotannut kohteen ja pian muidenkin tornissa olijoiden putket osoittivat sitä. Hienossa valossa linnusta onnistuttiin kaivamaan kasapäin kohdelajiin sopivia tuntomerkkejä, mutta valkoista yläperää ei onnistuttu havaitsemaan. Pikkuparven pölähtäessä ilmaan, näin linnulla yhtenäisen ruskean pyrstön ja yläperän alueen. Pian osoittautui, että olin onneksi katsellut väärää lintua eli luultavimmin lapinsirriä, joita parvessa myös lenteli.

Valkoperäsirri Yyteri Pori 26.8.2025 (taimmaisella särkällä kuvan oikeassa reunassa neljäs lintu oikealta)

Nyt koko paikalla ollut porukka keskittyi vain ja ainoastaan tarkkailemaan linnun yläperän aluetta. Seuraavan pyrähdyksen aikana havaittiinkin valkoinen yläperä ja laji saatiin naulattua. Siis tietenkin mikäli myös RK päätyy samaan tulokseen. Komitean linja ei tämänkään lajin kohdalla ole aina ollut yhteneväinen maastohavainnoijien kanssa.

Hieno loman aloitus vähän viimevuotiseen tapaan.

Erinäisistä syistä kuvaaminen oli taas mahdotonta ja artikkelikuva ei ole oma. Sen on ottanut Julio Mulero, joka sallii sen käyttämisen  CC BY-NC-ND 2.0-lisenssin ehtojen mukaisesti.


Kommentit

Vastaa