Pussinokkaeläin

No se mikä menee turbiiniin! Näinkin värikkäästi voi kuvailla pelikaania jos varsinainen lajinimi ei tule mieleen. Nyt on kyse kuitenkin läheisestä sukulaislajista eli kiharapelikaanista. Sellainen on jokunen viikko sitten havaittu Ruotsissa ja nyt eräässä ahvenanmaalaisessa Facebook-lintuharrastusryhmässä oli julkaistu kuva, jossa kyseltiin lajimäärityksen perään. Ensi alkuun sijaintitiedoista haluttiin rahaa, mutta eihän tällainen valtavan kokoinen lintu piilossa pysy ja jo seuraavan päivän kuluessa paitsi sijainti, myös linnun paikallaolostatus oli selvitetty.

Kauaa ei kulunut kun myös venekyytejä oli järjestetty. Saareen on lauttayhteys Korppoon Galtbystä mutta koska auto tarvittaisiin mukaan eikä sitä saisi enää sunnuntain vuoroilla takaisin mantereelle, käytännössä ainoa vaihtoehto olisi tarrata kiinni tarjolla olevaan venekyytiin. Ja miten muutenkaan juhannusyötä voisi viettää kuin risteilemällä Korppoosta Ahvenanmaan kaakkoiskulmalle Kökariin. Aiemmat kokemukset paikkakunnasta rajoittuivatkin tarkkailuun laivareiteiltä ja Utöstä.

Vene, reilun parinkymmenen matkustajan joukko mukanaan, lähti Korppoosta lauantaina 21.8. iltakahdeksan jälkeen. Lännenpuoleinen tuuli puhalsi runsaan kymmenen metrin sekuntivauhdilla, joten veneen päällikkö joutui laskemaan nopeutta Kihdin selän pahimmissa röykyissä.

Kiharapelikaani oli kököttänyt lähes koko päivän samalla pikkuluodolla, mutta aiemmin saareen saapuneelta ryhmältä tuli veneeseen huolestuttava tieto. Lintu oli lähtenyt!

Puheyhteys oli huono ja saaressa olevalla porukalla oli muutakin tekemistä kuin päivittää tilannetietoa lähestyvälle ryhmälle. Kovin helppoa kolmen metrin siipivälillä varustetun linnun ei ole piiloutua, mutta voihan se myötätuulen vaikutuksesta vaikka lentää Latviaan. Jossain vaiheessa joku oli puhelun aikana ehkä kuullut, että lintu olisi taas löytynyt. Sydämenlyöntien lisäksi veneenkin kulku tasoittui kun pääsimme Kökarin saarten suojaan. Rantautuminen tapahtui suurin piirtein iltakymmenen aikoihin.

Saaren taksikalusto konaisuudessaan oli varattu ryhmän käyttöön. Valitettavasti jouduin kahden muun seikkailjan kanssa jäämään satamaan odottelemaan ensimmäisen auton paluuta. Jostain kumman syystä se ei saapunutkaan noutamaan meitä kuin vasta sillä lähteneen ryhmän palatessa runsaan tunnin kuluttua eli reilusti iltayhdentoista jälkeen. Yksi satamaan unohdetun porukan jäsen alkoi käydä kohtuullisen kuumana ja soitti jo ilmoitustaululta löytyneeseen taksin numeroon. Numero osoittautui oikeaksi ja kuski vastasi taksin tulevan viiden minuutin kuluessa. Viisi minuuttia venyi reiluksi vartiksi ja tällä välin joku paikallinen oman elämänsä menestyvä matkanjärjestäjä kävi kertomassa, että hän tietää linnun sijainnin ja hänellä on vene, jolla pääsee ihan lähelle. Tarjouksesta välittämättä pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa.

Lopulta kymmenen kilometrin taksimatkan päätteeksi me viimeisetkin pääsimme nousemaan kalliolle, josta lintu näkyi. Nukkumassa! Valkoista möykkyä ei pimeässä olisi kyhmyjoutsenesta erottanut, mutta onneksi hiukan valoisammalla paikalle ehtineet olivat jo mytyn määrittäneet. Kyllä pelikaani sitten lopulta hiukan jaloittelikin ja jotain tuntomerkkejäkin siitä irtosi. Kuvaamisesta ei tullut oikein mitään paitsi pimeydestä, myös etäisyydestä johtuen.

Kalliolla katsellessamme tuli myös tieto, että veneen päällikkö oli mennyt nukkumaan ja paluu Korppoon suuntaan alkaisi aikaisintaan yhden aikaan. Niinhän se sitten tekikin ja aamukolmen paikkeilla oltiin takaisin lähtösatamassa, jossa jonkinmoinen määrä nuorisoa edelleen vietti juhannusta.

Matkalaisten autoletkan saapuessa Pärnäisiin vievälle lautalle se lähti välittömästi vaikka aikataulun mukaan näin ei olisi pitänyt tapahtua. Lossin miehistöllä oli vallan hyvin tilanteeseen sopiva pelisilmä. Samainen lautta joutui muutamaa tuntia myöhemmin tuuliajolle ja oli ajautua kalankasvatuslaitokseen ennen kuin rannikkovartiosto ehti hätiin.

Osa porukasta jatkoi Raisionlahdelle jatkamaan kesken jäänyttä tundrakurppelobongausta. Koska itse onnistuin hoitamaan sen jo ennen Kökarin retkeä, ajoin lähes suoraan Forssaan, johon saavuin sunnuntaina 22.6. hiukan aamukuuden jälkeen.

Artikkelikuva ei ole oma. Sen on ottanut Lin Sun-Fong, joka sallii sen käyttämisen CC BY-SA 2.0-lisenssin ehtojen mukaisesti. Kuvan perusteella on helppo hahmottaa kiharapelikaanin valtava koko. Etualalla uiskentelevat merimetsot (tarkkaa lajia en tiedä) vaikuttavat hyvin pienikokoisilta, mitä ne tietysti pelikaaneihin verrattuna ovatkin.