Perjantaina 30.5. matka jatkui lähes Kemijärvelle saakka kunnes oli jo liikenneturvallisuudenkin kannalta tarpeellista ottaa pienet päiväunet. Liikennemyymälän lounaan jälkeen matka jatkui kohti pohjoista. Sodankylä ja huonokuntoisten pitkospuiden takia suljettu Ilmakkiaavan kierros jäivät sujuvasti ohi. Seuraava pysäkki olikin Porttipahdan padolla, jossa ei mitään haarapääskyä ihmeellisempää näkynyt. Jossain padon tai rantakivien kätköistä olisi odottelemalla varmasti löytynyt virtavästäräkkikin, mutta tällaisia ja vastaavia kohteita on niin paljon, että jokaiseen vähänkin pidempään panostamalla ei ehtisi Norjan puolelle koko kesän aikana.
Zippi & Suhaus sattui olemaan jo toista päivää auki, joten pakollinen lakkahillolettu kahvin kera oli nautittava. Kiilopäälle ei ollut enää kovin pitkälti ja sinnehän oli kiivettävä. Kiilopää on sopivan kompakti, helposti saavutettava kohde, jossa on eriomaiset mahdollisuudet havaita riekkoja, kiirunoita ja keräkurmitsoja, joiden etsiminen isommilta tuntureilta voi olla haastavaa ja ainakin työläämpää. Toki tuollaiset löydöt tietenkin myös tuntuvat paljon paremmilta.
Tällä kerralla nuo kaikki lajit jäivät havaitsematta eikä mitään niittykirvistä ja pajulintua kummempia havaintoja kertynyt. Samaa noitui toiselta puolelta huippua lähestynyt pariskunta. Eipä sitten muuta kuin nokka kohti Mielikköjärveä saalistavien suopöllöjen toivossa.
Toive osoittautui turhaksi. Noin kahden tunnin odottelun jälkeen oli aika painua yöunille. Toimintaa oli todella vähän. Vain pari hassua taivaanvuohen äännähdystä. Ei jänkäkurppaa, ei petoja ja kirjosiepon sekä pajusirkun lisäksi ei juuri laululintujakaan.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.