Lauantaina 31.5. oli tarkoitus siirtyä Karigasniemen kierroksen jälkeen Norjan puolelle, mutta kuten tämän retken aikana jo aiemminkin, suunnitelmat osoittautuivat elastisiksi. Tämä on lähes pelkästään positiivinen asia, sillä liiallinen etukäteismietintöjen seuraaminen tuhoaa luovuuden, hauskuuden ja tekee lähes mistä tahansa toiminnasta tylsää ja kaavamaista. Liukuhihnasuorittamista tai jotain sinne päin.
Neitiaavan laidalta löytyi ainakin kaksi laulavaa pikkusirkkua, mutta ei pohjansirkkua, joita oli paikalla aiemmin havaittu. Pohjansirkun kanta on jostain tuntemattomasta syystä vahvistumassa. Kyse lienee talvehtimisalueilla tapahtuneista muutoksista, mutta yksityiskohtia ei kukaan tunne. Mellanaavan jätevedenpuhdistamolta löytyi lapintiainen sekä jokin mysteerikahlaaja, jotka lähti alarinteen lammen rannasta pajukon kätköihin häipyen. En onnistunut määrittämään lintua yhtään miksikään. Merisirri lähinnä tuli mieleen, mutta kun ei se oikein sopinut sellaiseksikaan. Koska arvoitus ei tule milloinkaan ratkeamaan, on parempi yrittää unohtaa koko otus.
Melko epätasaisen matkan takaa Ivalojoen mutkasta, lentokentän lähistöltä löytyi laulava pohjansirkku. Tämä on ensimmäinen havaintoni reviirisirkusta moneen vuoteen. Tiirabongattu, mutta olipa silti hieno tilanne!
Järvelle katselu niin matkan varrella kuin Inarissakaan ei tuottanut mitään eikä juuri yhtään paremmin mennyt Neljän tuulen tuvallakaan, jossa ruokinnalla näkyi vain pari järripeippoa, punatulkku ja talitiaisia. Linnut tuntuivat olevan todella vähissä kauttaaltaan. Yhtenä syynä oli varmasti se, että kevät oli varsin aikaisessa vaiheessa ja osa järvistäkin oli edelleen ainakin osittain jääpeitteinen. Karigasniemen tien varrella koivuissa saattoi hyvin tarkkaan katsomalla havaita nupullaan olevaa viherrystä, mutta tällä alueella talvi oli edelleen voimakkaasti läsnä ja lämpötila jossain parin kolmen asteen paikkeilla. Tähän kun vielä lisätään kymmenen metriä sekunnissa puhaltava pohjoistuuli, linnutkin mieluummin pysyvät suojassa.
Basijärven sekä poroerotuksen vesipääskyt sentään aktiivisesti etsivät ruokaa ja esittivät soidintaan. Porokylän lammella surisivat myös lapinsirrit ja tunturikihujakin näkyi. Piesjängältä melkein järven rannasta löytyi myös laulava lapinsirkku sekä tämän morsian. Jossain vaiheessa tuli hälytys Ivalossa havaitusta sepeltaskusta. Tämän takia en enää kääntynyt takaisin vaikka etäisyyttä ei juuri sataa kilometriä enempää ollutkaan. Palaisin joka tapauksessa vielä tuonne sunnallekin.
Piesjängältä porokylään palatessani, havaitsin matkan varrella punakuirinaaraan samassa pienessä saaressa, jossa punakuiri lienee pesinyt useana edellisenä vuotena. Ainakin siinä on naaras monesti tullut havaituksi.
Tenojoen varrella Dalvadaksen ja Nuvvuksen kylien välillä oli jo reilun viikon verran seikkaillut ruostesorsa, joka aika ajoin oli ollut kateissakin. Arjo Jokinen oli pitänyt leiriä jossain Utsjoen eteläpuolella jo kohta viikon päivät ja kävi päivittäin tarkkailemassa tilannetta. Edellisen havainnon kohteessa sorsaa ei näkynyt, mutta lyhyen etsimisen jälkeen lintu löytyi hieman etelämpää Teppanansaaresta. Tämä on mukava toukokuun laji ja vielä näin eksoottisessa paikassa. Etäisyyden takia minkäänlaista dokumenttikuvaakaan ei ole olemassa. Jospa jonain päivänä pääsisi alle puolen kilometrin päähän tästä lajista…
Tenossa vesi oli edelleen korkealla tunturipurojen valuessa ja rantojen jääröykkiöiden sulaessa virtaan. En pysähtynyt ennen Pulmangin ylänköä katselemaan sen paremmin saariin kuin Norjan puolellekaan. Myös täällä vallitsivat arktiset olosuhteet ja vaikka Pulmankijärvi sula olikin, monet lammet olivat vielä ainakin osittain jääpeitteisiä. Hiljaisuus oli vallitseva piirre lintumaailmassakin, punakuiripariskunta ja pikkukuovit parhaina havaintoina.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.