Odotusten vastaisesti voitokkaasti sujuneen Somero-rallin jälkeen olikin aika pakata kamat ja lähteä kohti Utötä. Lähtökotaisesti ajatuksena oli viettää kohteessa aikaa keskiviikosta sunnuntaihin, mutta koska sääennuste ei povannut kovin hyvää loppuviikkoa ja hotellilla oli tilaa, päätin lähteä matkaan jo maanantaina. Tämä osoittautuikin oikeaksi ratkaisuksi, sillä maanantai-iltapäivällä löytyi saaresta allihaahka ja viikonloppuna löytynyt harjalintukin oli edelleen paikalla.
Maanantaina 7.10. herätyskello pirisi aamuneljältä. Viimeisten valmistelujen jälkeen starttasin auton hiukan ennen viittä. Lautta lähtisi noin 8:30, joten minkäänlaista kiirettä ei matkalla tarvitsisi pitää. Pimeässä oli melko rauhallista tehdä matkaa, mutta liikenne ehti ruuhkautuakin kun joskus kuuden jälkeen Kaarinan jälkeen käännyin Paraisten suuntaan. Ilmeisesti Paraisilla käy töissä lukuisasti ihmisiä mantereen puoleltakin. Ruuhka päättyi välittömästi Paraisten keskustan ohitettuani.
Nauvon lautalle pääsin ajamaan pysähtymättä. Tällaista ei kovin usein tapahdu. Keskustan Salessa tapasin Söderlingit, jotka olivat myös Utöhön tulossa ja laivan kannella Pärnäisissä onnistuin määrittämään Kimmo Hiltusen, joka niin ikään oli matkalla Utöhön nelihenkisen seurueensa kera.
Laivamatka tarjosi auringonnousun matalia valoja ja usvaista maisemaa mutta myös noin parisenkymmentä retkipinnaa. Lisäksi muistin juuri laiturista irtoamisen jälkeen, että sadevaatteet, jotka minun piti laittaa reppuun, olivat edelleen satamaan pysäköidyn auton takakontissa. Koska Nötökin jäi välistä, saavuimme Utöhön jo hyvissä ajoin ennen aikataulun mukaista iltapäiväyhtä vaikka laiva loppumatkasta hiukan hidastelikin. Olisikohan ollut polttoaineen säästöstä kyse.
Heti Utöhön saapumisen jälkeen Kuusiston Kimmo ilmoitti LA:han syksyn ensimmäisen piekanan ja hetken päästä vaihtopukuisen allihaahkakoiraan itärannan edustalla. Lähdin Jorman kanssa kuvaamaan lintua. Sää tuntui likimain helteiseltä ja hien valuessa jonkinlaisia suttukuvia väreilyn keskellä syntyikin. Siirryimme lähemmäs rantaa paitsi etäisyyden pienentämiseksi myös kallioilta nousevan lämpöväreilyn vaikutuksen minimoimiseksi. Etäisyyttä oli silti edelleen liikaa kelvollisten kuvien saamiseksi. Jotain sentään muistikortille tarttui. Jorma toki onnistui jo kalustonsakin puolesta huomattavasti paremmin. Pokkarivehkeillä ei vain mitenkään pysty ottamaan teknisesti yhtä hyviä kuvia kuin uusinta tekniikkaa edustavilla täyskennojärkkäreillä.
Tässä yhteydessä havahduin myös uuteen jo aiemmin sattuneeseen kommellukseen. Kameran akut ja mustikortit olivat pakkaustohinassa jääneet kotiin. Sain Kimiltä lainaan yhden 8G SD-kortin, jota en sitten lopulta kuitenkaan tarvinnut.
Samassa Kimi ilmoitti LA:ssa harjalinnun taas löytyneen. Se nokki matoja hotellin vierasvenelaiturin vieressä eli koko lailla kauimmaisessa mahdollisessa paikassa itärannalta katsoen. Upupa pysyi hyvin kuvattavissa ja pihlajan alla maatessa onnistuin jokusen ihan mukavan ruudun ottamaan. Illan päätteeksi söin vielä hotellilla lehtipihvin Söderlingien, Laaksosen Juhan ja Kimmon seurassa.
Tiistai 8.10. oli reissun ainoa muuttopäivä. Kimmo oli jo maanantaina laskenut yli 10000 muuttavaa allia mutta kyllä niitä vielä tiistainakin näkyi. Allien lisäksi liikkeellä oli hanhia, lähinnä valkoposkia. Aamupalan jälkeen palasin yksin luotsiaseman länsiseinälle suojaan kaakkoistuulelta. Ajoittain samanaikainen laskeminen ja kirjaaminen alkoi olla hankalaa, mutta pian Hiltusen Kimmo saapui myös ja homma helpottui merkittävästi. Alleja meni reilun tunnin aikana reilu 700, valkkareita noin 2500, A/B:tä vajaa 2000 ja pieniä määriä mm. ansereita ja gavioita. Jonkin verran haahkojakin liikkui.
Laaksosen Juha oli havainnut tulipäähippiäisen Gamla Postenilla ja sitähän piti tietenkin lähteä etsimään. Tulos ei ollut kovin hyvä ja lintua ei enää uudelleen havaittu. Löysin sentään vielä yhden mustaleppälintukoiraan, joka keikutteli itseään jalkapallokentän päädyssä sijaitsevalla aidalla. Iltarituaaleihin kuului jälleen ruokailu ja tarinointi.
Keskiviikko 9.10. vietettiin myrskyn kourissa. Juuri minkäänlaista poutahetkeä päivään ei kuulunut. Juha näki taas tulipään Gamla Postenin terassilta, mutta vaikka olin paikalla kymmenen minuutin kuluessa, emme havainneet lintua uudelleen. Lämpötila oli myrskystä huolimatta noin neljäntoista plusasteen paikkeilla ja tuuli kuivatti nopeasti aamun kauppareissulla kastuneet vaateet. Sen sijaan kamera kastui niin, että on/off-kytkin ei enää toiminut. Koska ennusteen mukaan torstaikin olisi sadepäivä pohdin jo mantereelle lähtemistä sillä sielläkin voisi makoilla ja perjantaiaamuna ei tarvitsisi välttämättä herätä viideltä kuten nyt pitäisi laivan lähtiessä jo ennen kukonlaulua.
Torstai-aamu 10.10. valkeni epävakaisena ja päivä kului muutenkin enimmäkseen sadekuuroja väistellen. Merelle ei juuri näkynyt ja silloinkin kun näkyi, juuri mitään ei ollut nähtävissä. Kun päivä hiukan paremmin valkeni, löysin muutaman pikkulokin Patteriniemen ja Trattenin välistä.
Juha löysi uudelleen jo tiistaina havaitun hippiäisuunilinnun hotellin männiköstä. Voihan tämä toki olla eri lintukin, mutta kukapa näistä tietää. Tällä kerralla etsijöitä oli kymmenkunta kun keskiviikon laivavuorolla saareen saapui lisää lintuihmisiä. Tällä kerralla myös tärppäsi noin tunnin mittaisten etsintöjen ja odottelun jälkeen. Pro oli ehkä 30 sekunnin ajan hyvin havaittavissa etsiessään ruokaa muutamasta pienestä osittain lehtensä pudottaneesta kellastuneesta koivusta. Onnistuin jopa kuvaamisessa vaikka taaskaan kuvat eivät mitään mestariluokkaa ole.
Alla oleva otos on hieno esimerkki uunilintujen kuvaamisen vaikeudesta. Lintu on suurin piirtein koivun lehden kokoinen ja kun se pysähtymättä seikkailee oksistossa, jopa sen ruutuun saaminen tuotti vaikeuksia. Etsimessä sitä ei pystynyt näkemään ja vaikka kiikarilla etsin oksan jossa lintu hyppeli, se oli laukaisinta painaessani jo useasti ehtinyt siirtyä toisaalle. Linnuttomia ruutuja löytyi merkittävästi enemmän kuin sellaisia joissa se oli läsnä. Tämä kuva on otettu noin kymmenen metrin etäisyydeltä ja automaattitarkennus on tarrannut kiinni edessä näkyvään paljaaseen oksaan tai ainakin johonkin muualle kuin itse lintuun. Kuva on myös kropattu lähes sataan prosenttiin saakka.
Jorma oli vielä myöhemmin illalla soittanut pikkulintujen varoituskakofoniaa saunallaan ja yksi pro oli välittömästi pompannut pusikosta esille. Myös Markus Varesvuo isoine valkoisine putkineen oli ehtinyt paikalle kuvaamaan.
Ilta kului taas hotellilla illallisen ja muun hulinan merkeissä. Jatkoin myös majoitusvaraustani sunnuntaihin saakka koska pari päivää oli ikään kuin mennyt hukkaan sateen takia. Samalla selvisi, että Järvenpään Marko saapuisi perjantailaivalla viikonlopun viettoon.
Perjantai-aamuna 11.10. merellä ei edelleenkään tapahtunut suuria, mutta jossain vaiheessa tuli tieto, että itärannan ruovikon reunalla tepasteli rautiaisia jahtaava luhtakana hyvin näkyvillä. Vaikka eteneminen itärannalle Hiltusen Kimmon kanssa kestikin jonkin aikaa rallus tepasteli ruovikon edustalla edelleen. Kuvaaminen ei enää onnistunut sillä ilmeisesti liiasta tuijottelusta tympiintynyt ruovikon asukki oli minun valmistelujeni aikana palannut rytiviidakkoonsa. Tästä karttui kummankin saaripinnasaldo.
Luotsiasemalle palatessa saaressa asuva lintuharrastaja Janne Suominen viittoili vanhan telttapaikan luona ja huusi nähneensä juuri tulipäähippiäisen. Eihän sitä nyt tietenkään enää löytynyt vaikka lisää etsijöitä kaiken aikaa saapuikin. Puolen tunnin kuluttua oli aika luovuttaa kun kaikki hippiäisetkin olivat siirtyneet muualle.
Ilalla taas tuttuun tapaan päivällinen ja mukavaa höpöttelyä hotellin ravintolassa. Kaima Järvenpää saapui saareen iltalaivalla noin yhdentoista aikaan.
Lauantai 12.10. valkeni viileämpänä kuin muut tähänastiset. Se johtui osaltaan varmaan siitä, että aiempi kaakkoispuhuri oli vaihtunut navakkaan lännenpuoleiseen tuuleen. Lillharunilla liihotteli parituhatpäinen paikallinen alliparvi ja majakka-aamu tarjoili lisäksi mm. muuttohaukan ja riskilän vuodareiksi. Varpushaukkojen muutto jatkui edelleen melko voimakkaana ja niitä nähtiin päivän mittaan muuttavana useita kymmeniä. Myös gavioita muutti useita satoja.
Lähdin yksikseni tarkastamaan itärannan tilannetta. Kappelin jälkeen havaitsin muutaman uuttukyyhkyn parvesta tai ainakin lähistöltä irtautuvan yksinäisen kyyhkyn. Pidin käyttäytymistä sen verran erikoisena, että sen laskeutuessa lähelle sotilasalueen porttia suuntasin kiikarin sinne. Lintu osoittautui turkinkyyhkyksi. Ilmeisesti se ei ole niin kovin usein syyspuolella Utössä tavattu laji. Ihan mukava havainto tämäkin ja saaripinna myös. Kyyhky lenteli päivän aikana sinne tänne kylän alueella ja lähisaarissa eikä sitä enää myöhemmin tavattu.
Jossain vaiheessa päivää ajauduimme Kaiman kanssa kylän laiturille tutkimaan, josko rannan tuntumassa vielä kelluisi meduusoita ja kyllähän sieltä yksinäinen pinkin sävyinen meduusa löytyikin. Aurinko valaisi rantaa kirkaasti ja kellertävät rakkohaurukasvustot loivat oivallisen taustan primitiivisen elämänmuodon kuvaamiselle.
Kiersimme päivän kuluessa myös Mörttilän kautta Itäniityn puupenkeille. Tältä retkeltä ei mitään mainittavia havaintoja kertynyt sillä jostain syystä vähintääkin kohtuullinen lintukeli tuntui katkenneen puoliviikon myrskyihin. Tokihan näin pienestä ulkomeren saaresta aina jotain löytyy. Esimerkiksi tällainen mukava merimetsokuva tarttui muistikortin kulmalle.
Illalla olisi majakassa Majakkaseuran uuden Utö-aiheisen elokuvan semiensi-ilta. Semi siksi, että ensiesitys olisi Paraisilla jo puolelta päivin. Tiesin jo etukäteen elokuvasta ja maanantaina kuulin saaressa järjestettävästä esityksestä. Olin kysynyt esityksen luonteesta ja osallistumismahdollisuudesta Hannalta jo useaan otteesseen, mutta kun ilmoitus facebookiin ilmaantui, en tietenkään huomannut julkaisua ajoissa ja kaikki jaossa olleet 45 paikkaa oli jo ehditty varata.
Elokuvan katseluun tarjoutui kuitenkin mahdollisuus, sillä hotellissa majoittuneella ryhmällä oli elokuva mukanaan ja lisäksi saisivat sitä esittää. Hotellilta oli ilmeisesti laitettu auditorion käytön ehdoksi, että tilaisuuteen pitää olla pääsy muillakin kuin vain ko. porukalla, joten Järvenpään Marko, Laaksosen Juha ja minä liityimme seuraan. Tai siis suurin osa ryhmästä oli samaan aikaan saunomassa joten elokuvaa jäi katselemaan ehkä noin kymmenen silmäparia. Menipä mukavasti tämä kuvio.
Filmi sinällään oli ihan mainio, joskaan juuri mitään entuudestaan tuntematonta asiaa siinä ei tuotu esiin. Asioita käsiteltiin jälleen kerran hiukan eri kulmasta ja olihan mukana aivan tuoreitakin utöläisiä.
Sunnuntai 13.10. tarjoili lintumielessä lähinnä muuttohaukan ja toisenkin, jota emme kuitenkaan aamupalapöydästä havainneet.
Aallokko nousi laivaväylällä yllättävän kovaksi. Tätä ei kalliolta katsellessa huomannut juuri mitenkään ennen kuin luotsi nousi Turkuun matkalla olevaan Ostbog-laivaan. Luotsi oli lähtenyt matkaan kutterilla useimmin käytetyn nopeakulkuisen luotsiveneen sijaan. Syynä saattoi olla kova merenkäynti, sillä tällainenkin kaatumaton ja lähes uppoamaton rautavene heilahteli aallokossa kohtalaisen voimakkaasti.
Lisäkierrettä luotsaustapahtumaan tarjoili Patteriniemestä liikkeelle lähtenyt teeriparvi, joista ainakin yksi istahti hetkeksi luotsattavan alankomaalaislaivan komentosillan päälle.
Saareen saapui noin satapäinen naakkaparvi, josta jälkimmäinen muuttohaukka yritti huonolla menestyksellä iskeä siitä saaliin itselleen. Koska laiva lähtisi jo kahdeltatoista, aamupalan jälkeen ei juuri retkeilyaikaa jäisi. Ohjelmaan kuului vielä vierailu itärannan penkeillä ja pienimuotoista edellisen kerran perjantaina havaitun harjalinnun tuloksetonta etsintää. Juha löysi laivan kannelta vielä aallonmurtajalla nytkyttelevän mustaleppälinnun.
Laivamatka tehtiin täysimittaisena eli myös Berghamnissa käytiin. Matkalla havaittiin ainakin kaksi talvipukuista riskilää, pikkulokki, lukuisia varpushaukkoja sekä vielä Berghamnin jälkeen määrittämättömäksi jäänyt falco. Mielestäni se oli selvä ampuhaukkakoiras, mutta Juha halusi vääntää sen ainakin subbariksi tai jopa vespariksi kun kerroin linnun punertavasta rinnasta. Laji jäi lopulta kuitenkin avoimeksi.
Jonkinlaista värähtelyä aiheutti myös jo aiemmin Aspön satamassa havaittu niin ikään määrittämättömäksi jäänyt tasku. Itse en kiikarilla katsoen havainnut nuotitetulla laiturilla mitään, mutta lauoin siitä, siihen nojaavasta ovesta ja näiden ympäristöstä 95 kuvaa, joista yhdessäkään ei näkynyt ensimmäistäkään lintua. Mitä mahtoivat muut katsella?
Yhteenveto
Retken kokonaislajimäärä oli osaltani 75. Tähän on laskettu mukaan Pärnäisistä lähdön ja sinne takaisin saapumisen välisenä aikana havaitut lajit. En mitenkään erityisesti pyrkinyt keräämään lajeja eli jotain varmasti puuttuukin. Luvussa eivät myöskään ole mukana lajiparit tai suku-/heimotason määritykset. Mukaan osui joukko erittäin mukavia lajeja ja seitsemän uutta saaripinnaa. Maanantain ja tiistain turistikelien jatkoksi saatiin oikein kunnon syysmyrsky ja keskiviikon Utössä harvinainen koko päivän jatkunut sade, Viikonloppua kohti meno hiukan laantui, mutta retkisää vastaavasti muuttui mukavamammaksi.
Tästä on mukava jatkaa kohti seuraavia seikkailuja.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.