Nuorgamiin

Torstaina 15.8. aamupalalle pääsyä odotellessa piti tehdä perinteinen vartin mittainen kävelykierros Karigasniemen ytimessä. Havaintoina niin ikään perinteiset varpuset, pajulinnut, västäräkit ja harakat. Tällä kerralla hieman erilaista kierrettä tarjosi ohi lentänyt keltavästäräkki.

Matka jatkui Utsjoen suuntaan, jossa pysähdys Fierrajoen levikkeellä tuotti paitsi hienoja maisemia, myös deja-vu-kokemuksen sinirinnan suhteen.

Olen aiemminkin joutunut ”kaivamaan” sinirintoja pusikosta kun en vain ole osannut määrittää raksuttelun lähdettä. No ehkä tuokin ääni joskus tulee tunnetuksi eikä jatkuvaa kertaamista enää tarvita. Syntyihän otuksista kuviakin, mutta jälleen kerran karmeat varjosta valoon +2 aukon valotuksella tuotetut otokset eivät esille tuomista kaipaa. Räksästä vain loppuu dynamiikka tällaisissa oloissa. Ehkä hieman vähemmän valotusta ”plussamalla” kuvista olisi syntynyt julkaisukelpoisia. Kelvottomuudesta huolimatta tässä yksi sinirintaotos.

Nuvvuksen kylän jälkeen levikkeellä pysähtyessäni alas joelle laskeutui haapanaparvi. Tämä ikään kuin täydensi viileähkön aamun rauhallisen kokemuksen jyrkän rantatörmän ja korkean tunturirinteen välisellä kapealla hyllyllä. Norjan puolella taidettiin olla vielä unessa sillä yleensä vilkas Varangin rekkaliikenne ei jostain syystä murissut nyt juuri lainkaan. Mielenkiintoinen ilmiö on myös pajulintujen jatkuva laulu tähän aikaan vuodesta. Kyllähän ne täällä etelässäkin silloin tällöin syksyisin laulun lurauttavat, mutta täällä ne olivat äänessä jatkuvasti ja usean yksilön voimin. Eikä tämä ollut mitenkään ainutlaatuista juuri tälle alueelle vaan laulua kuului kaikkialla Ylä-Lapissa.

Utsjoen kylätalon maittavien voipullakahvien lisäksi hankin kulkuluvan Ailikkaalle. Keväällä tunturissa käynti jäi väliin silloin käytössä olleen kulkuneuvon maasto-ominaisuuksien rajallisuuden takia. Nyt tunturille pääsy onnistui, mutta havaintoja kertyi vain niittykirvisistä ja ohi lentäneestä korpista. Tämän puolesta koko tunturilla vietetyn parituntisen olisi voinut jättää väliinkin, mutta kyllä niissä maisemissa riittää katselemista vaikka lintuja ei juuri havaitsisikaan.

Annukan Grillin antimien jälkeen olikin aika jatkaa taivalta Nuorgamia kohti. Olin varannut majoitusta kolmeksi yöksi ja nyt puhelimeen kilahti tekstiviesti, jossa toivottiin saapumista ennen iltapäiväviittä, vastaanoton ennenaikaisen sulkeutumisen johdosta. Tämähän sopi vallan mainiosti ja koko lailla tyhjän Pulmankijärven alueen kiertämisen jälkeen olinkin kirjautunut Nuorgamin Lomakeskukseen hieman ennen kello neljää.

Päätin vielä lähteä käymään Varangin ylängöllä. Matkalla piti tietenkin pysähtyä Høyholmenissa katsastamassa kahlaajatarjonta. Olihan paikalla punakuireja, meriharakoita, tyllejä ja runsaasti lokkeja sekä vielä enemmän isokoskeloita, mutta maisemien lisäksi ei mitään kovin sykähdyttävää. Yhdellä riutalla makasi joitain kymmeniä hylkeennäköisiä eläimiä. Ovat täällä käsittääkseni kirjohylkeitä.

Berlevågin risteyksen paikkeilla käännyin takaisin kunhan olin ensin aikani katsellut risteysalueen pienissä tunturilammissa kelluskelevia kaakkureita. Alueen suosilmäkkeiden ja lampien rantojen välillä liikkui myös pieniä kapustarintaparvia. Tuulen viuhunnan seasta olin erottavinani piekanan ääntelyä, mutta saattaa olla, että se aiheutui tuulen heilutellessa sähköjohtoja sopivasti.

Koska Nuorgamin kauppa oli tähän aikaan jo sulkenut ovensa ja nälkäkin vaivasi oli tarpeen käydä Tana Brun Rema tonnissa hankkimassa jotain pientä iltapalaa. Kolmen chorizo-nakin ja premium-terttutomaattien yhdistelmä hoiti tämän tarpeen vallan mainiosti. Matka kohti Nuorgamia ja seuraavaa päivää saattoi jatkua.