Maanantai-illalla 12.8.2024 päätin, että loppuloman ohjelmaan kuuluu retki pohjoiseen. Pieni pakkausoperaatio ja jo seuraavana aamuna auton nokka osoitti kohti Saariselkää. Sääennusteet hehkuivat hellettä ja matkustusmukavuuden kannalta auton ilmastointi oli hyvinkin tarpeen. Parin pysähdyksen ja reilun tuhannen kilometrin ajon jälkeen kirjauduin hotelliin noin klo 19:15.
Lähdin vielä päivän päätteeksi käymään Kiilopäällä. Ylöspäin kavutessani en nähnyt kanssakulkijoita, mutta jostain kaukaa kuului ihmisääniä. Muuten oli täysin hiljaista vain hennon tuulenvireen suhistessa vaimeasti. Taianomaista.
Huipulla tapasin ehkä ranskalaisen valokuvaajan, joka oli jossain nähnyt jotain lintuja, mutta ei osannut tarkemmin kertoa missä eikä kertomansa mukaan myöskään tuntenut lintuja juuri lainkaan. Penkillä istuskeli kangasalalainen pariskunta, joka oli noussut huipulle viettämään pari kertaa pidennetyn lomamatkansa viimeistä iltaa.
Juuri tunturin laen alapuolella pari kiirunaa lensi polun yli kadoten samaa vauhtia rinteen taakse ja hetken aikaa lakea kierreltyäni huomasin yksinäisen keräkurmitsan hieman alempana.
Pari etäistä korppia, parvi perusniittykirvisiä, kivitasku ja pajulintujakin matkalla kuului ja näkyi. Oli aika palata hotellille nukkumaan.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.