Maanantaina 5.8.2024 lintutiedotus piippasi ruostekurkkusirkusta Paraisten Utössä. Kyseessä on kaakkoiseurooppalainen ”lähes” paikkalintu, joka harhautuu usein vallan kauas kotiseuduiltaan. Tämä taisi olla kaikkineen suomen kuudes havainto.
Utössä ei parhaimpaan turistiaikaan ollut minkäänlaista majoitusta vapaana, joten katsomaan pitäisi lähteä joko telttamajoituksella tai luottaen siihen, että linnun ehtisi havaita tiistain turistivuoron aikana eli noin kolmen tunnin kuluessa iltapäivän paahteessa. Lintua ei kuitenkaan enää illan aikana löytynyt uudelleen, joten vaikutti parhaalta jättää tämä suunnitelma toteuttamatta.
Lintu löytyi tiistaina aamupäivällä uudelleen. Yhteysalus oli lähtenyt Pärnäisistä jo tunteja sitten, joten seuraava lähtömahdollisuus olisi keskiviikkona, mutta edelleenkään mitään majoitusta ei ollut tarjolla. Olisi tyytyminen sivustakatsojan rooliin kunnes selvisi, että noin klo 15 olisi tarjolla venekyyti Kasnäsista. Soitto ”matkanjohtajalle”, paikan varaus ja matkaan.
Tankkauksen (niin oman kuin auton) jälkeen nokka kääntyi kohti Kasnäsiä. Jotenkin erikoiselta tuntui navigaattorin yli kolmen tunnin ajomatka, mutta koska aikaa oli reilusti en ihmetellyt sitä sen enempää vielä tässä vaiheessa. Salon jälkeen matkaa oli edelleen jäljellä pari tuntia ja nyt piti jo alkaa selvittää tätä. Puhelimen ohjelman perusteella matka-aika lyhenikin reilulla puolella tunnilla. Tämä oli jo lähempänä alkuperäistä parin tunnin aika-arviota.
Matkaan päästiin iltapäiväkolmen paikkeilla. Retkeläisiä oli kaikkineen kahdeksan, joista lisäkseni neljä tuli pääkaupunkiseudulta, kaksi Kouvolasta ja yksi Huittisista. Kulkimena toimi reilun kokoinen ja tehoinen melko uusi alumiinivene.
Matkanopeus vaihteli 16 ja 26 solmun välillä aallokon korkeudesta riippuen. Menomatkan reitti kulki mm. Vänön ja Jurmon kautta.
Hieman Jurmon jälkeen näkyvissä on eräs ei niin komea maamerkki. Paikalle on uponnut (tai upotettu) aikoinaan jokin proomun tapainen. Ilmeisesti kyseessä on vakuutuspetoksen yritys tai jotain sen tapaista. Jotain hämäryyttä tapaukseen joka tapauksessa littyy.
MS Utön kesäaikatauluun kuuluu tiistain edestakainen vuoro. Laiva viipyy Utössä kolme tuntia, joka tekee mahdolliseksi pistäytyä tutustumassa saareen päiväretken muodossa. Laiva lähti Utöstä takaisin kohti Pärnäisiä klo 16:00
Utöhön saavuimme noin puolentoista tunnin matkanteon jälkeen. Koska kenelläkään ei tuntunut olevan mitään varsinaista suunnitelmaa vaikka tällaista kyselinkin, päätin vain mennä aloittamaan etsinnät majakan alapuolen kallioilta, jossa lintu edellisen kerran oli havaittu.
Kohde osoittautuikin oikeaksi, sillä paikalla olivat jo valtakunnan kärkibongarit. Heidän veneensä oli lähtenyt matkaan Paraisilta ja saapunut saareen noin kymmentä minuuttia Kasnäsin kyytiä aiemmin. Paikalla linnun löytäjä Mikko Järvinen kertoi jo edellisestä havainnosta ja pikaisen strategiapalaverin perusteella porukasta lähti kolme komppaajaa kulkemaan linnun edellistä havaintoaluetta muiden jäädessä katselemaan.
Tämä strategia ei tuottanut havaintoa ja seuraavana oli vuorossa koko majakan alapuolen komppaaminen yhdessä linjassa. Kallioilla oli turisteja, jopa auringonottajia, jotka ovat Utössä lähes yhtä harvinaisia kuin ruostekurkkusirkutkin. Joukkokomppaus ei mennyt aivan nappiin ja päättyi samaan tulokseen kuin aiempikin. Ei vilaustakaan ruostekurkkusirkusta.
Seuraavia liikkeitä pohdittiin lähtöpaikkaan palattaessa. Jörgen Palmgren sattui seuraani ja melko lähellä lähtöpistettä edestämme nousi pikkulintu, joka mielestäni näytti kivitaskulta tummine pyrstön päineen. Totaalisen väärä määritys, jonka Jösse terävämpänä tuomitsi välittömästi: ”voi olla kohdesirkku tai pensaskerttu, mutta ei ainakaan kivitasku!” Ylempänä kalliolla seisonut Terhi Ahde-Uusitalo sai kauemmas siirtyneen linnun putkeensa ja kuulutti sen olevan kaivattu ruostekurkkusirkku. Lintu siirtyi jälleen hiukan ja nyt Jössekin sai sen kiikariinsa todeten saman. Itse en edelleenkään saanut määrityskelpoista havaintoa.
Lintu lennähti hankalasti kallion laella olevaan syvänteeseen matalan katajapusikon taakse katveeseen. Kiipesin ylemmäs kalliolle kaukoputken viereen ja aloin skannailla aluetta. Lintu näkyi ajoittain katajan takana, välillä oikeassa, välillä vasemmassa reunassa, mutta siellä se nyt kuitenkin oli! Meno alkoi muuttua kiihkeäksi, sillä vielä oli muutamia, jotka juoksivat kauempaa tai eivät vain millään onnistuneet havaitsemaan lintua. Poistuin hiukan taaemmas, koska havainto oli jo ”taskussa”.
Jorma Tenovuo oli lintua etsiessämme tullut paikalle kuvauskalustoineen ja olosuhteet huomioiden sai linnusta aikaiseksi varsin kelvollista kuvamateriaalia.
Lopulta jokainen kahden veneen matkusta onnistui ruostekurkkusirkun bongaamaan.
Kotimatka saattoi alkaa edelleen erittäin lämpimissä olosuhteissa. Lämpöä taisi edelleen olla reilusti yli kahdenkymmenen asteen. Paluumatka sujui varmasti paljon paremmissa tunnelmissa kuin jos lintua ei olisi löytynyt. Kasnäsissä oltiin takaisin noin varttia vaille kahdeksalta.
Ruostekurkkusirkkua esittävät kuvat jäivät osin olosuhteiden johdosta varsin vaatimattomalle tasolle, mutta ne ovat tässä mukana, koska sellaisia nyt kuitenkin on.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.